Päiväkirja - päivän polttavaa

16.01.2009
Lasten "tulitikkuleikit"

Mikä saa 11.vuotiaat pojat tai 12.vuotiaat tytöt "leikkimään" tulen kanssa ? Ymmärrän toki, että tuli "kiinnostaa" lasta, mutta miksi tuikata kokonainen koulu tai päiväkoti tuleen. Kyseessähän ei voi olla enään ajattelematon tai harkitsematon teko... varsinkaan kun se tehdään kesken koulupäivän. Mahdollisia seuraamuksia tuskin tuon ikäiset ymmärtävät vielä vai ymmärtävätkö... ?

"Tulitikkuleikit" kuuluvat varmaan lasten kehitykseen ja kasvuun siinä, kuin muutkin jekut ja kokeilut... kuten näpistelyt ja ensimmäinen känni... Mutta mikä saa lapsen tahallaan tuikkaamaan kokonaisen rakennuksen tuleen... eikö enään riitä, että mennään "salaa" metsään ja sytytetään pieni nuotio ja pelätään porukalla ettei vain kukaan näkisi savun nousevan. Meille ainakin riitti... siinä oli jännitystä kerrakseen. Pakostakin ajattelen, että milloin tapahtuu jotain tosi kauheaa jollekkin "tulitikkuleikkejä" harrastavalle porukalle. Tuli on kuitenkin hyvin tuhoisa ja vaarallinen elementti, joka voi aiheuttaa paljon tuhoa ja nopeasti...

Onko kyse vanhempien epäonnistuminen kasvatuksessa vai mistä näissä viimeaikaisissa tapahtumissa on kyse... hakevatko lapset jännitystä vai tiivistyykö tyhmyys porukassa ? Toivottavasti ei kyseessä ainakaan olisi jonkinlainen muotivillitys... jos villityksestä on kyse, niin silloin saamme todellakin pian lukea lehdistä jotain tosi kauheaa...

Toivottavasti vanhemmat  olisivat nyt  riittävän valveutuneita ja keskustelisivat lastensa kanssa siitä mikä elämässä on sallittua, mikä on väärin ja oikein... Lasten kanssa keskusteleminen vakavista asioista on toki vaikeaa... varsinkin omien... nehän kun ovat aina niitä "kullan nuppuja" jotka eivät tee mitään väärin. Mutta elävässä elämässä kuitenkin aina tapahtuu... kaikenlaista "kivaa" näille meidänkin "kullan nupuille"

Vanhempien pitäisi kuitenkin muistaa, että vaikka alle 15-vuotias ei ole rikosoikeudellisesti vastuussa teoistaan, niin hän on kuitenkin vahingonkorvaus velvollinen ja kun kyseessä on lapsi niin korvausvelvollisuus voi siirtyä vanhemmille. Ja koulurakennuksen "tuhopoltosta" riittää maksamista isonkin porukan vanhemmille... pitkäksi aikaa, ei taida yksi eikä kaksi sukupolvea riittää... 

Eikä raha saa olla syy keskusteluun, vaan kyllä kaikkien lasten pitää saada tietää mikä on väärin ja mikä oikein jo ennen kuin, he tekevät jotain... silloin yleensä on jo liian myöhäistä... Vastuu lastemme kasvatuksesta on meillä vanhemmilla ei koululla ei kavereilla...

" Vahinko ei tule kello kaulassa... "

 


Arkistoon »

Tänään olen ottanut itsestäni ryhtiliikkeen ja tehnyt "suuren päätöksen" ja samalla päätin kertoa teille tämän hetkiset kuulumiseni.

Kuntoni on heikentynyt huomattavasti sairastettuani toissa talvena keuhkokuumeen. Vuotuiset lenkkikilometrit ovat rapisseet alas reilusta kahdesta tuhannesta kilometristä noin kahteen sataan. Happipullot ovat tulleet mukaan helpottamaan arjessa selvitymistä. No siinä tuli taas marinaa kerrakseen....

Reilu viikko sitten sairastin jälleen yhden keuhkokuumeen ja nyt siitä hyvää vauhtia olen nyt toipumassa. Nämä flunssat käyvät aina vain vaikeammaksi sairastaa... tuntuu, että pienikin flunssa vie mennessään.  

Nyt hiukan siitä tekemästäni "ryhtiliikkeestä" ... kuusi vuotta sitten, kun minulta evättiin keuhkosiirto, päätin silloin taistella tautia vastaan omin keinoin ja menestykkäästi taistelinkin. Kuntoni koheni silmissä, lenkit metsäpoluilla maistuivat ja kilometri toisensa jälkeen jäi taakse. Parhaimillaan kilometrejä kertyi reippaat 2000 vuodessa. Mutta tänä päivänä liikkuminen ei tunnukkaan yhtä hauskalta eikä kilometrejä jää taakse paljonkaan ja arkiaskareista suorituminenkin tekee vaikeaa.

Nyt kuitenkin "valo" on syttynyt ja lääkärit ovat herättäneet uudelleen toivonkipinän siitä, että keuhkosiirto voisi sittenkin tulla kysymykseen kohdallani. Itse jouduin jonkin aikaa pohtimaan asiaa... viimekertainen evääminen oli niin katkera kalkki elämässäni, että jouduin tovin miettimään että lähdenkö kokemaan saman uudestaan.... ajatukset kuitenkin veivät siihen suuntaan, että toivo heräsi että jos kuitenkin kaikki olisi vielä mahdollista, että saisin kuin saisinkin siirrännäiset ja uuden ja paremman elämän mahdollisuuden. Nyt olen sitten päättänyt tarttua tähän minulle tarjottuun "valttikorttiin"... toivottavasti kortti on Hertta Ässä, sillä rakastan elämää. 

Hyvät ystävät ! Lupaan pitää jatkossa paremmin päiväkirjaa ja kertoa teille tuoreimmat uutiset. Nyt alkaa henkinen ja fyysinen valmistautuminen. 

Iso Syöte
Polar
Ski Wax Vauhti
Rintamäki
Kiimingin Fysioterapia
Uniqkoru
Galaxo
SYKE ryLahja elämälleELLI