Päiväkirja - päivän polttavaa

02.01.2009
SUURI PÄIVÄ

Huomenna Lauantaina koitaa jälleen yksi "suuri päivä" tasan 95.vuotta sitten 3.1.1914 Lappeenrannassa syntyi Saimi Elina Löppönen tuo herttainen pieni tyttölapsi , josta myöhemmin tuli minun niin rakastamani Mummo.

Onko päivä "suuri" hänelle vai meille jotka vuodesta vuoteen olemme saaneet nauttia hänen läsnäolostaan, hänen hymyilevien kasvojen loisteesta... varmaan päivä on "suuri" meille kaikille. Kokoonnummehan sankoin joukoin juhlistamaan häntä hänen luokseen. Paikalla on väkeä "viidessä polvessa" mikä ei ole kovinkaan yleistä tänäpäivänä. Neljää sukupolvea on hän jaksanut sylissään pitää... Tuota hellää syliä muistelemme lämmöllä vielä vuosien päästäkin ja siirrämme tietoisuuden siitä sukupolvissa eteenpäin.

Mummostani voisin kirjoittaa jotain kaunista ja hyvää päivittäin, sillä ne lämpimät muistot ovat vuosien varrella kasvaneet niin valtaisiksi... Häneltä olemme aina saaneet apua, ymmärrystä, lohdutusta eikä hän koskaan ole meitä tuominnut, joskus toki ojentanut, mutta silloinkin aiheesta. Vielä 90 vuotiaana hän jaksoi kutoa sukumme pienimmille joululahjaksi jotain lämpimää...

Mummon lempeän "kasvatuksen" ansiosta olemme jokainen saaneet perinnöksi jotain ainutlaatuista sellaista, josta vielä joskus saamme olla hyvin onnellisia...

Odotan innolla huomista, jolloin saan rutistaa syliini tuon niin hauraan mutta, niin vahvan mummoni, ojentaen hänelle ruusun ja kuiskaan  "ONNEKSI OLKOON MUMMO " Lauseen jonka toivoisin pystyväni lausumaan hänelle vielä pitkään, mutta toiveeni on "korkeimman kädessä" sekä mummoni että minä tiedämme sen, me kaikki tiedämme...

" Onneksi olkoon Mummolle "

 


Arkistoon »

Tänään olen ottanut itsestäni ryhtiliikkeen ja tehnyt "suuren päätöksen" ja samalla päätin kertoa teille tämän hetkiset kuulumiseni.

Kuntoni on heikentynyt huomattavasti sairastettuani toissa talvena keuhkokuumeen. Vuotuiset lenkkikilometrit ovat rapisseet alas reilusta kahdesta tuhannesta kilometristä noin kahteen sataan. Happipullot ovat tulleet mukaan helpottamaan arjessa selvitymistä. No siinä tuli taas marinaa kerrakseen....

Reilu viikko sitten sairastin jälleen yhden keuhkokuumeen ja nyt siitä hyvää vauhtia olen nyt toipumassa. Nämä flunssat käyvät aina vain vaikeammaksi sairastaa... tuntuu, että pienikin flunssa vie mennessään.  

Nyt hiukan siitä tekemästäni "ryhtiliikkeestä" ... kuusi vuotta sitten, kun minulta evättiin keuhkosiirto, päätin silloin taistella tautia vastaan omin keinoin ja menestykkäästi taistelinkin. Kuntoni koheni silmissä, lenkit metsäpoluilla maistuivat ja kilometri toisensa jälkeen jäi taakse. Parhaimillaan kilometrejä kertyi reippaat 2000 vuodessa. Mutta tänä päivänä liikkuminen ei tunnukkaan yhtä hauskalta eikä kilometrejä jää taakse paljonkaan ja arkiaskareista suorituminenkin tekee vaikeaa.

Nyt kuitenkin "valo" on syttynyt ja lääkärit ovat herättäneet uudelleen toivonkipinän siitä, että keuhkosiirto voisi sittenkin tulla kysymykseen kohdallani. Itse jouduin jonkin aikaa pohtimaan asiaa... viimekertainen evääminen oli niin katkera kalkki elämässäni, että jouduin tovin miettimään että lähdenkö kokemaan saman uudestaan.... ajatukset kuitenkin veivät siihen suuntaan, että toivo heräsi että jos kuitenkin kaikki olisi vielä mahdollista, että saisin kuin saisinkin siirrännäiset ja uuden ja paremman elämän mahdollisuuden. Nyt olen sitten päättänyt tarttua tähän minulle tarjottuun "valttikorttiin"... toivottavasti kortti on Hertta Ässä, sillä rakastan elämää. 

Hyvät ystävät ! Lupaan pitää jatkossa paremmin päiväkirjaa ja kertoa teille tuoreimmat uutiset. Nyt alkaa henkinen ja fyysinen valmistautuminen. 

Iso Syöte
Polar
Ski Wax Vauhti
Rintamäki
Kiimingin Fysioterapia
Uniqkoru
Galaxo
SYKE ryLahja elämälleELLI