Päiväkirja - päivän polttavaa

19.12.2008
"Joulu tulee"

Jos sanoisin ääneen "Joulu tulee" Rasmus juoksisi ikkunaan katsomaan, että kuka tulee... joten en sano sitä ääneen... 

Joulu tulee... Äitini soitti ja kertoi olevansa matkalla sairaalaan hakemaan Mummoa kotiin, joten Joulu tulee sittenkin...  Joulu olisi ollut ankeaa meille kaikille, jos Mummo olisi joutunut viettämään sen sairaalassa. Jouluaatto on hänelle varmaankin vuoden päivistä tärkein... vaikka hän tahtookin yleensä viettää osan siitä yksin omassa hiljaisuudessaan. 

Niin kauan kun, jaksan muistaa on joulu merkinnyt Mummolle jotain erityistä... jotain sellaista, mitä en vielä kuitenkaan täysin ymmärrä. Mummon Jouluun on aina kuulunut läheisten muistaminen, jokaiselle on täytynyt laittaa pienet lahjat myös kaikki suvun kissat ja koirat ovat saaneet osansa.

Edesmenneet sukulaiset ja läheiset ystävätkin saavat osan hänen Joulusta. Joka Joulu, jos vain suinkin on kynnelle kyennyt  hän on kiertänyt lähiseudun hautuumaat vieden kynntilät  pois nukkuneiden läheisen haudoille. Luontokappaleitakaan hän ei liioin unohda... pikkulinnutkin saaneet osansa Joulusta.

Nyt kun hänelle on kertynyt ikää ja liikkuminen on käynyt vaivalloiseksi,niin me nuoremmat olemme ottaneet osan hänen Joulun "tehtävistä" hoitaaksemme. Hyvä näin... ehkä näin pääsemme sisään Mummon "jouluisiin ajatkuksiin" , ymmärrämme ja löydämme Joulusta jotain aitoa...

Olen itse huomannut, että meidän Jouluun on pikkuhiljaa tullut samoja asioita... käymme hautuumalla sytyttämässä kynttilät ja Joulukirkossakin pyrimme käymään. Tuntuukin ettei Joulu tulekkaan ilman että ensin käydään kirkossa hiljentymässä  ja viedään kynttilät haudoille.

Näin ne perinteet varmaan siirtyvät ihan itsestään sitten kun olemme ne valmiit vastaanottamaan. Ehkä mekin vielä joskus osaamme nauttia Joulusta samalla tavoin kun Mummo ja oivallamme Joulun syvimmän merkityksen...

" Hyvää ja Rauhallista Joulua Mummolle "

 


Arkistoon »

Tänään olen ottanut itsestäni ryhtiliikkeen ja tehnyt "suuren päätöksen" ja samalla päätin kertoa teille tämän hetkiset kuulumiseni.

Kuntoni on heikentynyt huomattavasti sairastettuani toissa talvena keuhkokuumeen. Vuotuiset lenkkikilometrit ovat rapisseet alas reilusta kahdesta tuhannesta kilometristä noin kahteen sataan. Happipullot ovat tulleet mukaan helpottamaan arjessa selvitymistä. No siinä tuli taas marinaa kerrakseen....

Reilu viikko sitten sairastin jälleen yhden keuhkokuumeen ja nyt siitä hyvää vauhtia olen nyt toipumassa. Nämä flunssat käyvät aina vain vaikeammaksi sairastaa... tuntuu, että pienikin flunssa vie mennessään.  

Nyt hiukan siitä tekemästäni "ryhtiliikkeestä" ... kuusi vuotta sitten, kun minulta evättiin keuhkosiirto, päätin silloin taistella tautia vastaan omin keinoin ja menestykkäästi taistelinkin. Kuntoni koheni silmissä, lenkit metsäpoluilla maistuivat ja kilometri toisensa jälkeen jäi taakse. Parhaimillaan kilometrejä kertyi reippaat 2000 vuodessa. Mutta tänä päivänä liikkuminen ei tunnukkaan yhtä hauskalta eikä kilometrejä jää taakse paljonkaan ja arkiaskareista suorituminenkin tekee vaikeaa.

Nyt kuitenkin "valo" on syttynyt ja lääkärit ovat herättäneet uudelleen toivonkipinän siitä, että keuhkosiirto voisi sittenkin tulla kysymykseen kohdallani. Itse jouduin jonkin aikaa pohtimaan asiaa... viimekertainen evääminen oli niin katkera kalkki elämässäni, että jouduin tovin miettimään että lähdenkö kokemaan saman uudestaan.... ajatukset kuitenkin veivät siihen suuntaan, että toivo heräsi että jos kuitenkin kaikki olisi vielä mahdollista, että saisin kuin saisinkin siirrännäiset ja uuden ja paremman elämän mahdollisuuden. Nyt olen sitten päättänyt tarttua tähän minulle tarjottuun "valttikorttiin"... toivottavasti kortti on Hertta Ässä, sillä rakastan elämää. 

Hyvät ystävät ! Lupaan pitää jatkossa paremmin päiväkirjaa ja kertoa teille tuoreimmat uutiset. Nyt alkaa henkinen ja fyysinen valmistautuminen. 

Iso Syöte
Polar
Ski Wax Vauhti
Rintamäki
Kiimingin Fysioterapia
Uniqkoru
Galaxo
SYKE ryLahja elämälleELLI