Päiväkirja - päivän polttavaa

12.12.2008
"Mummon hymy"

Rakas mummoni täyttää muutaman viikon päästä 95.vuotta.

Pitkän ja raskaan elämäntien kulkeneena hänen minulle jättämä valtaisa "henkinen perintö" on kalleinta ja arvokkainta mitä koskaan tulen saamaan. Mummoni elämänasenne on siirtynyt minuun pitkän yhteisen elomme sekä hänen elämän kokemusten, sanojen ja tekojen kautta. Mummoni elämä on ollut välillä hyvinkin raskasta, mutta koskaan hänen ei kuule valittavan. Päin vastoin hän muistaa aina olla kiitollinen mitä pienimmästäkin asiasta ja koskaan hän ei ole asettanut itseään toisen edelle.

Sodan raskaista vuosistakin hän muistaa kuinka raskasta aika oli. Asua kaukana erämaassa pienten lasten, lehmien ja hevosen kanssa yksin ilman toisen aikuisen ja lähinaapureiden turvaa. Kotia hän ei kuitenkaan jättänyt, vaan muistelee lämmöllä tuotakin aikaa. Selvitymisestä hän kiittää, ei  itseään, vaan viisaita lehmiä... Lehmät, kun olivat "auttaneet" häntä... tulemalla aina illalla kotiin laitumelta, ilman että ne olisi pitänyt hakea.

Mummoni on saanut nauttia "suhteellisen" terveestä elämästä. Nyt kuitenkin viime vuosina, kun ikää on karttunut, niin mukana on tullut vanhuuden vaivatkin. Aika ajoin mummoni on joutunut turvautumaan sairaalahoitoon ja aina kun mummo on joutunut sairaalaan, niin pakostakin sitä ajattelee että onko nyt koittanut se hetki jolloin hänen voimansa ehtyvät.

Kuten nytkin, kun hän joutui sairaalaan. Pelko hiipi ajatuksiin.... Keskiviikkona kävin häntä katsomassa ja kun näin hänet hauraana makaamassa sairaalavuoteessaan en enää pelännyt. Näin hänen "silmiensä hymyn" silloin tiesin, että ei ollut vielä mummoni aika lähteä, vaan saamme viettää hänen 95-vuotis syntymäpäiviä.

Hänen hymynysä kertoo paljon. Kaikki jotka tuntevat mummoni, tietävät mitä tarkoitan. Täytyy olla kyseessä hyvin vakava asia, jos mummoni ei hymyile valloittavaa hymyään. Hänellä on uskomaton kyky löytää hyvää ja jakaa sitä samaa tunnetta muille. Omina heikkoina hetkinäkin usein ajatukseni siirtyvät mummoni "tarinoihin ja sanoihin" silloin löydän aina voimia jatkaa eteen päin. Elämän ei aina tule olla helppoa, mutta silti se on elettävä ja siitä on oltava kiitollinen.

Usko elämään ja ihmiseen, usko hyvyyteen ja hyvään tahtoon, usko rauhaan ja rakkauteen sekä kiitollisuus ovat sitä "henkistä perintöä" mitä mummoni on meille jo vuosia jakanut ja siitä saamme olla kiitollisia ja onnellisia. Toivon mukaan mekin kykenemme siirtämään tämän arvokkaan perinnön eteenpäin lapsillemme ja lastenlapsillemme.

" Kiitos mummo hymystäsi "


Arkistoon »

Tänään olen ottanut itsestäni ryhtiliikkeen ja tehnyt "suuren päätöksen" ja samalla päätin kertoa teille tämän hetkiset kuulumiseni.

Kuntoni on heikentynyt huomattavasti sairastettuani toissa talvena keuhkokuumeen. Vuotuiset lenkkikilometrit ovat rapisseet alas reilusta kahdesta tuhannesta kilometristä noin kahteen sataan. Happipullot ovat tulleet mukaan helpottamaan arjessa selvitymistä. No siinä tuli taas marinaa kerrakseen....

Reilu viikko sitten sairastin jälleen yhden keuhkokuumeen ja nyt siitä hyvää vauhtia olen nyt toipumassa. Nämä flunssat käyvät aina vain vaikeammaksi sairastaa... tuntuu, että pienikin flunssa vie mennessään.  

Nyt hiukan siitä tekemästäni "ryhtiliikkeestä" ... kuusi vuotta sitten, kun minulta evättiin keuhkosiirto, päätin silloin taistella tautia vastaan omin keinoin ja menestykkäästi taistelinkin. Kuntoni koheni silmissä, lenkit metsäpoluilla maistuivat ja kilometri toisensa jälkeen jäi taakse. Parhaimillaan kilometrejä kertyi reippaat 2000 vuodessa. Mutta tänä päivänä liikkuminen ei tunnukkaan yhtä hauskalta eikä kilometrejä jää taakse paljonkaan ja arkiaskareista suorituminenkin tekee vaikeaa.

Nyt kuitenkin "valo" on syttynyt ja lääkärit ovat herättäneet uudelleen toivonkipinän siitä, että keuhkosiirto voisi sittenkin tulla kysymykseen kohdallani. Itse jouduin jonkin aikaa pohtimaan asiaa... viimekertainen evääminen oli niin katkera kalkki elämässäni, että jouduin tovin miettimään että lähdenkö kokemaan saman uudestaan.... ajatukset kuitenkin veivät siihen suuntaan, että toivo heräsi että jos kuitenkin kaikki olisi vielä mahdollista, että saisin kuin saisinkin siirrännäiset ja uuden ja paremman elämän mahdollisuuden. Nyt olen sitten päättänyt tarttua tähän minulle tarjottuun "valttikorttiin"... toivottavasti kortti on Hertta Ässä, sillä rakastan elämää. 

Hyvät ystävät ! Lupaan pitää jatkossa paremmin päiväkirjaa ja kertoa teille tuoreimmat uutiset. Nyt alkaa henkinen ja fyysinen valmistautuminen. 

Iso Syöte
Polar
Ski Wax Vauhti
Rintamäki
Kiimingin Fysioterapia
Uniqkoru
Galaxo
SYKE ryLahja elämälleELLI