Päiväkirja - päivän polttavaa

04.12.2008
Omaishoitajat

Keskustelu omaishoitajista on käynyt kiivaana jo pitkään. On todettu että, omaishoitajien palkkaus on retuperällä ja kuinka raskasta heidän työ on sekä kuinka paljon kunnat säästävät kun omainen hoitaa sairasta omaistaan kotona eikä tarvita kalliita laitospaikkoja. Totta kaikki !

Omaishoitajan työ on raskasta niin fyysisesti, kuin henkisestikin. On hyvin raskasta seurata omaisen tuskaa ja kärsimystä tämän sairastaessa. Tyo voi kestää vuosia jopa vuosikymmeniä. On totta, että rahallinen korvaus työstä on naurettavan pieni, kun verrataan mitä säästöjä omaishoito tuo kunnille.

On ihmeellistä, että kaikki ovat asiasta samaa mieltä ja kaikki epäkohdat myönnetään yhteen ääneen ja silti korjausta tilanteeseen ei saada. Mistä siis kiikastaa ? Kyse ei voi olla muusta kuin hyvän tahdon puutteesta ja kyvyttömyydestä tehdä päätöksiä.

Mutta toisaalta kaikki omaishoitajat eivät suinkaan tahdokkaan olla "ammattilaisia" ja saada rahallista korvausta siitä työstä mitä he omaisensa eteen tekevät. Osa omaisista ovat vain "läsnä" koska omainen sattuu olemaan hänen lapsi, puoliso, äiti tai isä jolloin hoitaminen tulee automaattisesti eteen jossain vaiheessa elämää.  He tekevät sen omasta tahdostaan, vilpittömästi rakkaudesta lähimmäistään kohtaan.

Näiltä "hiljaisilta" omaishoitajilta voisimme kuitenkin joskus silloin, tällöin kysyä, että kuinka sinä voit ? Olemme kuitenkin usein vain kiinnostuneita hoidettavan hyvinvoinnista ja unohdamme, että nämä omaishoitajat elävät mukana joka päivä ja kokevat hoidettavan tuskaa, kärsimystä ja pelkoa.

Myönnän, että itsekin syyllistyn tähän... unohdan usein kysyä Riitalta, että kuinka hän jaksaa ? Tiedän, että häntäkin pelottaa jäädä yksin... tai kuinka pelottavaa on elää jatkuvassa epätietoisuudessa kun ei täysin voi luottaa huomiseen. Tosin puhumme sairaudestani ja tulevaisuudestamme usein ja olemme sen suhteen avoimen luottavaisia, mutta silti voisin kysä häneltä useammin, että "kuinka sinä voit ja jaksat" se varmaan on vähintä mitä voimme lähimmäisemme eteen tehdä.

" Huomioikaamme läheisemme paremmin ja olkaamme kiinnostuneita heistä, niin silloin myös me voimme paremmin. Ja muistakaamme kiittää heitä siitä, että he jaksavat kulkea rinnallamme... Kaikenlainen omaishoito ja kaikki omaishoitajat ovat arvokkaita saavat he siitten palkkaa tai ei."


Arkistoon »

Tänään olen ottanut itsestäni ryhtiliikkeen ja tehnyt "suuren päätöksen" ja samalla päätin kertoa teille tämän hetkiset kuulumiseni.

Kuntoni on heikentynyt huomattavasti sairastettuani toissa talvena keuhkokuumeen. Vuotuiset lenkkikilometrit ovat rapisseet alas reilusta kahdesta tuhannesta kilometristä noin kahteen sataan. Happipullot ovat tulleet mukaan helpottamaan arjessa selvitymistä. No siinä tuli taas marinaa kerrakseen....

Reilu viikko sitten sairastin jälleen yhden keuhkokuumeen ja nyt siitä hyvää vauhtia olen nyt toipumassa. Nämä flunssat käyvät aina vain vaikeammaksi sairastaa... tuntuu, että pienikin flunssa vie mennessään.  

Nyt hiukan siitä tekemästäni "ryhtiliikkeestä" ... kuusi vuotta sitten, kun minulta evättiin keuhkosiirto, päätin silloin taistella tautia vastaan omin keinoin ja menestykkäästi taistelinkin. Kuntoni koheni silmissä, lenkit metsäpoluilla maistuivat ja kilometri toisensa jälkeen jäi taakse. Parhaimillaan kilometrejä kertyi reippaat 2000 vuodessa. Mutta tänä päivänä liikkuminen ei tunnukkaan yhtä hauskalta eikä kilometrejä jää taakse paljonkaan ja arkiaskareista suorituminenkin tekee vaikeaa.

Nyt kuitenkin "valo" on syttynyt ja lääkärit ovat herättäneet uudelleen toivonkipinän siitä, että keuhkosiirto voisi sittenkin tulla kysymykseen kohdallani. Itse jouduin jonkin aikaa pohtimaan asiaa... viimekertainen evääminen oli niin katkera kalkki elämässäni, että jouduin tovin miettimään että lähdenkö kokemaan saman uudestaan.... ajatukset kuitenkin veivät siihen suuntaan, että toivo heräsi että jos kuitenkin kaikki olisi vielä mahdollista, että saisin kuin saisinkin siirrännäiset ja uuden ja paremman elämän mahdollisuuden. Nyt olen sitten päättänyt tarttua tähän minulle tarjottuun "valttikorttiin"... toivottavasti kortti on Hertta Ässä, sillä rakastan elämää. 

Hyvät ystävät ! Lupaan pitää jatkossa paremmin päiväkirjaa ja kertoa teille tuoreimmat uutiset. Nyt alkaa henkinen ja fyysinen valmistautuminen. 

Iso Syöte
Polar
Ski Wax Vauhti
Rintamäki
Kiimingin Fysioterapia
Uniqkoru
Galaxo
SYKE ryLahja elämälleELLI