Päiväkirja - päivän polttavaa

27.11.2008
"Päihdeäidit"

Eilisessä televisioohjelmassa saimme katsoa , kuinka vastasyntynyt huumeita käyttävän äidin lapsi kärsi vierotusoireista. Aiheena päihdeäidit ei ole mikään uusi. Päihdeäideistä on keskusteltu jo vuosia ja en ole oikein ymmärtänyt keskustelun ja toiminnan "tasoa" koskaan. 

Nyt kun hallituksessa on jälleen haluttu "puutua ja ratkaista" tähän jo vuosia vallinneeseen ja kokoajan pahenevaan ongelmaan, niin toivoisin näkeväni että lakiesitykset joita hallitus tulee esittämään tehtäisiin etupäässä ja nimen omaan lapsen ja vielä syntymättömän lapsen edun mukaisesti.

Sillä nyky lainsäädäntö antaa aivan liikaa äidille "mahdollisuuksia pelata peliä" omilla ehdoilla ja säännöillä. Toki tähän pienten lasten kärsimykseen vaikuttaa myös sosiaali- ja terveydenhuollon " Äiti Teressa" asennekin. Ei uskota ihmisen pahuuteen ja kierouteen, vaan uskotaan ja ymmärretään. Annetaan äidin "kiristää"  tunteisiin vedoten.

Tosiasiassa päihdeäidit ja päihteidenkäyttäjät yleensäkin ovat hyvin laskelmoivia ja jopa kieroja oman edun tavoittelijoita, eivätkä läheskään aina ajattele lapsensa tai syntymässä olevan lapsen etua, vaan heidän mielessään on yksin omaan oma etu ja päihteet. Ja tällöin käytetään myös lasta häikäilemättömästi hyödyksi. Toki poikkeuksiakin on. Koskaan ei pitäisi yleistää ja hyvä näin... on hienoa jos joku heistä ymmärtää ajatella lapsensa etua.

Oma mielipiteeni tässä aiheessa on "vahva ja järkkymätön"  Jos lapsen etu ei kiinnosta äitiä ja isää, niin lapsi otetaan välittömästi huostaan. Lapsi ei koskaan saa olla "pelinappula" eikä hänen kauttaan rahoiteta tai mahdollisteta huumeiden tai muiden päihteiden käyttöä ja piste.

On hirveää katsoa lasta joka on vammautunut äidin päihteiden käytön vuoksi tai lasta joka kärsii valtavista vieroitusoireista. Lapsi ei voi valita vanhempiaan, mutta me voimme ja meidän pitää se myös tehdä silloin, kun lapsen etu sitä vaatii.

Toivon tosiaan, että hallitus todella antaa järeät työkalut kentälle tässä asiassa ja mahdollistaisi "äidin pakkohoidon ja raskausaikaisen huostaanoton" ja toivon myös ettei korvaushoidolle anneta liikaa painoarvoa tulevassa esityksessä, sillä korvaushoito on usein myös yksi niistä monista pelinappuloista joihin huumeidenkäyttäjät turvautuvat ja takertuvat, mutta hyvin harvoin sekään tuo tullessaan mitään kestävää parannusta. On usein vain yksi laillisesti hankittu huume laittomien lisäksi. Tosin taas pitää myöntää, että poikkeuksiakin löytyy... aina joku onnistuu. Mutta tätäkään "korvaushoitokokeilua" ei pitäisi tehdä lapsen edun kustannuksella !

"Jos oman lapsen syntymä ei saa äitiä ja isää lopettamaan huumeiden käyttöä, niin ei sitten mikään " Kyllä vanhemmat voidaan pistää selkä seinää vasten ja tekemään päätöksen lapsen ja huumeen välillä !

          " Lapselle on annettava mahdollisuus tasapainoinoiseen ja turvalliseen elämään "



Arkistoon »

Tänään olen ottanut itsestäni ryhtiliikkeen ja tehnyt "suuren päätöksen" ja samalla päätin kertoa teille tämän hetkiset kuulumiseni.

Kuntoni on heikentynyt huomattavasti sairastettuani toissa talvena keuhkokuumeen. Vuotuiset lenkkikilometrit ovat rapisseet alas reilusta kahdesta tuhannesta kilometristä noin kahteen sataan. Happipullot ovat tulleet mukaan helpottamaan arjessa selvitymistä. No siinä tuli taas marinaa kerrakseen....

Reilu viikko sitten sairastin jälleen yhden keuhkokuumeen ja nyt siitä hyvää vauhtia olen nyt toipumassa. Nämä flunssat käyvät aina vain vaikeammaksi sairastaa... tuntuu, että pienikin flunssa vie mennessään.  

Nyt hiukan siitä tekemästäni "ryhtiliikkeestä" ... kuusi vuotta sitten, kun minulta evättiin keuhkosiirto, päätin silloin taistella tautia vastaan omin keinoin ja menestykkäästi taistelinkin. Kuntoni koheni silmissä, lenkit metsäpoluilla maistuivat ja kilometri toisensa jälkeen jäi taakse. Parhaimillaan kilometrejä kertyi reippaat 2000 vuodessa. Mutta tänä päivänä liikkuminen ei tunnukkaan yhtä hauskalta eikä kilometrejä jää taakse paljonkaan ja arkiaskareista suorituminenkin tekee vaikeaa.

Nyt kuitenkin "valo" on syttynyt ja lääkärit ovat herättäneet uudelleen toivonkipinän siitä, että keuhkosiirto voisi sittenkin tulla kysymykseen kohdallani. Itse jouduin jonkin aikaa pohtimaan asiaa... viimekertainen evääminen oli niin katkera kalkki elämässäni, että jouduin tovin miettimään että lähdenkö kokemaan saman uudestaan.... ajatukset kuitenkin veivät siihen suuntaan, että toivo heräsi että jos kuitenkin kaikki olisi vielä mahdollista, että saisin kuin saisinkin siirrännäiset ja uuden ja paremman elämän mahdollisuuden. Nyt olen sitten päättänyt tarttua tähän minulle tarjottuun "valttikorttiin"... toivottavasti kortti on Hertta Ässä, sillä rakastan elämää. 

Hyvät ystävät ! Lupaan pitää jatkossa paremmin päiväkirjaa ja kertoa teille tuoreimmat uutiset. Nyt alkaa henkinen ja fyysinen valmistautuminen. 

Iso Syöte
Polar
Ski Wax Vauhti
Rintamäki
Kiimingin Fysioterapia
Uniqkoru
Galaxo
SYKE ryLahja elämälleELLI