Päiväkirja - päivän polttavaa

26.11.2008
Kirkko

Kirkko on jo pitkään ollut "negatiivisesti" median otsikoissa monestakin syystä.

Kirkon tasaarvoisuudesta on puhuttu ja kiistelty pitkään naispappeuden yhteydessä. Osa miespuolisista papeista kieltäytyy työskentelemästä naispapin kanssa ja rangaistuksia ja varoituksia on jaettu osa miespuolisista papeista on jopa erottamaan väliaikaisesti tehtävästään ja ompa joku vastalauseeksi eronnut itse tehtävästään.

Suvaitsevaisuudesta kirkko on noussut otsikoihin mm. homoparien vihkimisten yhteydessä ja nyt viimeksi papin sukupuolenvaihdoksen yhteydessä.

Tänään otsikoihin nousi pahoinpitely syyte pappia vastaan. Pappina ja tutkijana toiminut oli pahoinpidellyt entistä vaimoaan heidän avioliiton aikana.

Ja tuon tuosta on joku pappi käyttäytynyt "sopimattomasti" näyttänyt rippileirillä liian konkreettisen filmin abortista tai ollut humalassa julkisella paikalla jne...

Myös seurakuntalaisten "massaeroaminen" on puhuttanut ja on pohdittu kirkon roolia nykyihmisten elämässä ja syitä on etsitty eroamisiin jos miltäkin kannalta.

Tarkemmin kun ajattelee näitä "otsikoita" joita kirkon ja pappien toiminnasta on median "korkean" kynnyksen ylittäneet, ovat myös meidän tavallisten seurakuntalaisten arkea. Myös me joudumme päivittäin pohtimaan näitä asioita ja valitsemaan kantamme niiden suhteen. 

Onko kirkko ja sen sisällä työskentelevät ihmiset "erityisiä" vai ovatko he ihan samanlaisia "taviksia" kuin mekin ? Voiko ja saako pappi astua harhaan tai erehtyä tekemään maallista syntiä ? Pitääkö kirkon suvaita kaikki, mitä itse emme välttämättä suvaitse ? Saako Kirkolla ja papeilla olla omaa tahtoa ja periaatteita ?

Paljon olisi kysymyksiä, niin paljon, ettei kirkkokaan pysty niihin vastaamaan eikä tekemään ratkaisuja jotka miellyttäisi meitä kaikkia.

Omasta mielestäni olen aina arvostanut ja kunnioittanut pappeja ja katsonut heitä vähän niin kuin ylöspäin, mutta kyllä pappi on myös ihminen ja ennenkaikkea inhinmillenen yhteisömme jäsen siinä missä sinä ja minäkin. Mekin voimme elämässämme tehdä virheitä, niin miksei myös pappikin.

Toki kirkkoa ja pappeja koskee tietynlaiset odotukset ja velvollisuudet seurakuntalaisia ja yhteiskuntaa kohtaan. Mutta näinhän se on myös meillä "taviksilla" olisi hyvinkin suotavaa myös meidän elää odotuksien ja normien mukaisesti. Tosin taidamme vielä useammin kuin papit unohtaa ne, eikä kirkko meitä silti ole ensimmäisenä tuomitsemassa.

Itse en aio näiden otsikoiden vuoksi erota kirkosta, vaan luotan kirkkoon ja pappiin jatkosakin. Ja voinhan seurakuntalaisena aina valita itselleni  mieleisen papin suorittamaan minua koskevia kirkollisia toimituksia, juuri sellaisen joka vastaa minun arvomaailmaa.

 


Arkistoon »

Tänään olen ottanut itsestäni ryhtiliikkeen ja tehnyt "suuren päätöksen" ja samalla päätin kertoa teille tämän hetkiset kuulumiseni.

Kuntoni on heikentynyt huomattavasti sairastettuani toissa talvena keuhkokuumeen. Vuotuiset lenkkikilometrit ovat rapisseet alas reilusta kahdesta tuhannesta kilometristä noin kahteen sataan. Happipullot ovat tulleet mukaan helpottamaan arjessa selvitymistä. No siinä tuli taas marinaa kerrakseen....

Reilu viikko sitten sairastin jälleen yhden keuhkokuumeen ja nyt siitä hyvää vauhtia olen nyt toipumassa. Nämä flunssat käyvät aina vain vaikeammaksi sairastaa... tuntuu, että pienikin flunssa vie mennessään.  

Nyt hiukan siitä tekemästäni "ryhtiliikkeestä" ... kuusi vuotta sitten, kun minulta evättiin keuhkosiirto, päätin silloin taistella tautia vastaan omin keinoin ja menestykkäästi taistelinkin. Kuntoni koheni silmissä, lenkit metsäpoluilla maistuivat ja kilometri toisensa jälkeen jäi taakse. Parhaimillaan kilometrejä kertyi reippaat 2000 vuodessa. Mutta tänä päivänä liikkuminen ei tunnukkaan yhtä hauskalta eikä kilometrejä jää taakse paljonkaan ja arkiaskareista suorituminenkin tekee vaikeaa.

Nyt kuitenkin "valo" on syttynyt ja lääkärit ovat herättäneet uudelleen toivonkipinän siitä, että keuhkosiirto voisi sittenkin tulla kysymykseen kohdallani. Itse jouduin jonkin aikaa pohtimaan asiaa... viimekertainen evääminen oli niin katkera kalkki elämässäni, että jouduin tovin miettimään että lähdenkö kokemaan saman uudestaan.... ajatukset kuitenkin veivät siihen suuntaan, että toivo heräsi että jos kuitenkin kaikki olisi vielä mahdollista, että saisin kuin saisinkin siirrännäiset ja uuden ja paremman elämän mahdollisuuden. Nyt olen sitten päättänyt tarttua tähän minulle tarjottuun "valttikorttiin"... toivottavasti kortti on Hertta Ässä, sillä rakastan elämää. 

Hyvät ystävät ! Lupaan pitää jatkossa paremmin päiväkirjaa ja kertoa teille tuoreimmat uutiset. Nyt alkaa henkinen ja fyysinen valmistautuminen. 

Iso Syöte
Polar
Ski Wax Vauhti
Rintamäki
Kiimingin Fysioterapia
Uniqkoru
Galaxo
SYKE ryLahja elämälleELLI