Päiväkirja - päivän polttavaa

10.11.2008
Auviset ja Isäinpäivä

Auviset 

Viime viikolla tulivat Auviset rohkeasti julkisuuteen, mikä oli mielestäni oikein hyvä ja rohkea teko. Joskin hyvin raskas ja surullinen. Ohjelma herätti meissä paljon huomiota sekä tunteita ja toivon mukaan myös ajatuksia.

Hyvin aistittavissa oli, kuinka raskas vuosi heillä on takanaan. Oma ja toisten heihin kohdistama syyllisyys, viha ja häpeä oli melkein käsin kosketeltavissa. Eikä Kauhajoella tapahtunut ”uusinta” tapahtumista varmaan helpottanut tilannetta päinvastoin lisäsi heidän tuskaa. Heidän ajatuksissaan varmaan liikkuu ajatus, että minkälaisen ”lumipallo efektin” heidän poikansa teko on saanut aikaan ja missä tapahtuu seuraavaksi…

Itsekin toivoisi, että talaista ei tapahtuisi enää koskaan, eikä kukaan joutuisi kokemaan enää sellaista tuskaa mitä näihin tekoihin syyllistyneiden poikien vanhemmat ja lukuisten uhrien omaiset ja läheiset ovat joutuneet ja joutuvat kokemaan.

Toivottavasti ihmiset voisivat antaa anteeksi näiden tekoon syyllistyneiden poikien vanhemmille, jotta heidän elämänsä voisi kuitenkin jatkua. Tapahtuma joka tapauksessa seuraa heitä koko loppuelämän, he eivät pääse siitä koskaan eroon, joten on mielestäni kohtuutonta lisätä heidän tuskaista taakkaa vihalla ja syyllistämällä.

Toivon sydämestäni voimia heille sekä kaikille niille lukuisille uhrien omaisille sekä heille joita tapahtumat ovat läheisesti koskettaneet. Jakakaa suru ja auttakaa toisianne pääsemään ylitse tämän vaikean ajan.

 

 

Isäinpäivä

Sunnuntaina vietimme Isäinpäivää.

Päivää minkä merkitystä ei saisi unohtaa eikä väheksyä. Isän ”rooli” perheessä on merkittävä ja sillä on oma tarkoituksensa, niin kuin Äidilläkin. Vuosia sosiaalialalla työtä tehneenä sain työni kautta perehtyä isänrooliin moneltakin kantilta. Oliko hyvä, että perheessä oli Isä vai oliko isän poissaolo perheen siunaus.

Isällä kuitenkin oli selvä merkitys ja vaikutus perheen elämään ja etenkin lasten, mielestäni jopa Äitiäkin tärkeämpi. Se, että oliko isä perheessä vai asuiko hän perheen ulkopuolella ei mielestäni ollut niin suurta merkitystä, kuin sillä minkälainen Isä oli.

Perheessä Isällä ja Äidillä on molemmilla omat perinteiset ”roolinsa”  ja mielestäni niillä on omat merkityksensä lasten ja nuorten elämään. Äidin tulisi olla perinteisesti se lämmin, hellä ja pehmoinen. Isä taas kuri, järjestys ja periaatteet.

Äidin on vaikea toteuttaa perheessä Isän roolia ja toisin päin Isän on mahdotonta selviytyä Äidin roolista. Poikkeuksetta kuitenkin lapset ja nuoret tarvitsevat molemmat. Työssäni sain työskennellä monenlaisten perheiden kanssa. Oli Isättömiä, oli Äidittömiä ja oli uusioperheitä. Huomioni  kiinnittyi usein perheissä  ”Isättömyyteen”.

”Isättömyydellä” tarkoitan, että isä ei ollut aidosti ”läsnä” vaan oli aina töissä tai harrastuksissaan tai, että isä oli ”tossukka tai hissukka” eli perheessä äiti määräsi, mitä isä tekee ja sanoo. Perinteiset isänroolit olivat hukassa tai sitten isää ei ollut ollenkaan. Tällaisten perheiden lapsilla oli mielestäni heikommat mahdollisuudet selviytyä kriiseistä, kuin sellaisten joissa isä oli aidosti läsnä ja veti omaa rooliansa.

 

Pitää kuitenkin muistaa, että kaikki isät tekevät parhaansa ollakseen isiä. Aina se ei ole niin helppoa… Toivottavasti eilinen päivä jäi kaikille muistoihin hyvänä päivänä. Minulle ainakin jäi tulin muistetuksi sekä isänä että ukkina. 


Arkistoon »

Tänään olen ottanut itsestäni ryhtiliikkeen ja tehnyt "suuren päätöksen" ja samalla päätin kertoa teille tämän hetkiset kuulumiseni.

Kuntoni on heikentynyt huomattavasti sairastettuani toissa talvena keuhkokuumeen. Vuotuiset lenkkikilometrit ovat rapisseet alas reilusta kahdesta tuhannesta kilometristä noin kahteen sataan. Happipullot ovat tulleet mukaan helpottamaan arjessa selvitymistä. No siinä tuli taas marinaa kerrakseen....

Reilu viikko sitten sairastin jälleen yhden keuhkokuumeen ja nyt siitä hyvää vauhtia olen nyt toipumassa. Nämä flunssat käyvät aina vain vaikeammaksi sairastaa... tuntuu, että pienikin flunssa vie mennessään.  

Nyt hiukan siitä tekemästäni "ryhtiliikkeestä" ... kuusi vuotta sitten, kun minulta evättiin keuhkosiirto, päätin silloin taistella tautia vastaan omin keinoin ja menestykkäästi taistelinkin. Kuntoni koheni silmissä, lenkit metsäpoluilla maistuivat ja kilometri toisensa jälkeen jäi taakse. Parhaimillaan kilometrejä kertyi reippaat 2000 vuodessa. Mutta tänä päivänä liikkuminen ei tunnukkaan yhtä hauskalta eikä kilometrejä jää taakse paljonkaan ja arkiaskareista suorituminenkin tekee vaikeaa.

Nyt kuitenkin "valo" on syttynyt ja lääkärit ovat herättäneet uudelleen toivonkipinän siitä, että keuhkosiirto voisi sittenkin tulla kysymykseen kohdallani. Itse jouduin jonkin aikaa pohtimaan asiaa... viimekertainen evääminen oli niin katkera kalkki elämässäni, että jouduin tovin miettimään että lähdenkö kokemaan saman uudestaan.... ajatukset kuitenkin veivät siihen suuntaan, että toivo heräsi että jos kuitenkin kaikki olisi vielä mahdollista, että saisin kuin saisinkin siirrännäiset ja uuden ja paremman elämän mahdollisuuden. Nyt olen sitten päättänyt tarttua tähän minulle tarjottuun "valttikorttiin"... toivottavasti kortti on Hertta Ässä, sillä rakastan elämää. 

Hyvät ystävät ! Lupaan pitää jatkossa paremmin päiväkirjaa ja kertoa teille tuoreimmat uutiset. Nyt alkaa henkinen ja fyysinen valmistautuminen. 

Iso Syöte
Polar
Ski Wax Vauhti
Rintamäki
Kiimingin Fysioterapia
Uniqkoru
Galaxo
SYKE ryLahja elämälleELLI