Päiväkirja - päivän polttavaa

29.10.2008
Musta Lokakuu

Kolme perheeseen kohdistuvaa murhenäytelmää, kolme kysymysten sarjaa... miksi, miksi, miksi ?

Näissä tapahtumissa ovat ”hyvin toimeen tulevat” aikuiset ihmiset tehneet suuren, mutta niin murheellisen ja kohtalokkaan päätöksen ja vain he tietäisivät vastaukset meidän esittämiin kysymyksiin, mutta he eivät enää vastaa...

Nämä tapahtumat herättävät meissä runsaasti kysymyksiä, eihän ole kyseessä ”alamaailman” tai nuorten ”häiriköiden” tekemät kauheudet, vaan kyseessä ovat ihan ”tavalliset” ihmiset.

Se että ihminen päätyy tekemään tällaisen surmatyön on varmaan suuressa hädässä ja ahdingossa eikä löydä muuta ulospääsyä. Onko syy sitten mielenterveydessä, sairaudessa, taloudessa tai parisuhteessa on oikeastaan sivuseikka.

Minua mietityttää kuitenkin enemmän se etteikö suomesta saa apua vai eikö sitä osata hakea ? Vai elämmekö sellaisessa yhteiskunnassa jossa ei voi hakea apua silloin, kun sitä tarvitsee ?

Onko yhteiskuntamme arvot luotu sellaisiksi, että meidän kaikkien pitää olla menestyneitä ennen, kuin lunastamme paikkamme yhteiskuntaan ja sen rattaisiin. Työelämässä pitää menestyä ja siellä pitää edetä organisaatiossa. Autot pitää olla mahtavampia, kuin naapureilla. Taloksi ei kelpaa, kuin valtava "Linna" parhaalta asuinalueelta, lisäksi pitää olla terve ja sporttinen.

Varallisuutta pitää saada vaikka lainarahalla, jotta pidetään ainakin ”kulissit” pystyssä. Mutta kun emme jaksakaan enää tavoitella tuota yhteiskunnassamme ”hyväksyttävää” elintasoa tai vastaan tulee jokin ongelma joka estää sen saavuttamisen, niin silloin nämä prameat kulissit sortuvat. Mitä olemme silloin ? Olemmeko epäonnistujia ? Emmekö ole enää yhteiskuntakelpoisia ?

Voisiko elintason heikentyminen tuoda meille niin vahvan mielikuvan 90-luvun lamasta ja sen seurauksista, emmekä halua kokea sitä tai ehkä ”epäonnistuimme” jo silloin. Nytkin lähes viikoittain uutisissa palataan 90-luvun lamaan ainakin uutisoimalla ruokajonoista jne… Tuleeko mielikuvasta niin vahva, että emme kestä nähdä itseämme jonottamassa leipää perheellemme ? Vai mikä saa tekemään niin vahvan päätöksen, että surmaa itsensä ja läheiset perheenjäsenet ?

Näitä asioita meidän tulisi miettiä yhteiskunnassamme tarkemmin, jotta voisimme välttyä tällaisilta ”kahdeksan surmanluotia” kaltaisilta kärsimyksiltä jatkossa. Yhteiskunnan ”arvot” pitäisi pistää remonttiin ja luoda sellainen yhteiskunta jossa kaikki olisivat ja tuntisivat olevansa arvokkaita yhteiskunnan jäseniä varallisuudesta ja asemasta huolimatta.

 


Arkistoon »

Tänään olen ottanut itsestäni ryhtiliikkeen ja tehnyt "suuren päätöksen" ja samalla päätin kertoa teille tämän hetkiset kuulumiseni.

Kuntoni on heikentynyt huomattavasti sairastettuani toissa talvena keuhkokuumeen. Vuotuiset lenkkikilometrit ovat rapisseet alas reilusta kahdesta tuhannesta kilometristä noin kahteen sataan. Happipullot ovat tulleet mukaan helpottamaan arjessa selvitymistä. No siinä tuli taas marinaa kerrakseen....

Reilu viikko sitten sairastin jälleen yhden keuhkokuumeen ja nyt siitä hyvää vauhtia olen nyt toipumassa. Nämä flunssat käyvät aina vain vaikeammaksi sairastaa... tuntuu, että pienikin flunssa vie mennessään.  

Nyt hiukan siitä tekemästäni "ryhtiliikkeestä" ... kuusi vuotta sitten, kun minulta evättiin keuhkosiirto, päätin silloin taistella tautia vastaan omin keinoin ja menestykkäästi taistelinkin. Kuntoni koheni silmissä, lenkit metsäpoluilla maistuivat ja kilometri toisensa jälkeen jäi taakse. Parhaimillaan kilometrejä kertyi reippaat 2000 vuodessa. Mutta tänä päivänä liikkuminen ei tunnukkaan yhtä hauskalta eikä kilometrejä jää taakse paljonkaan ja arkiaskareista suorituminenkin tekee vaikeaa.

Nyt kuitenkin "valo" on syttynyt ja lääkärit ovat herättäneet uudelleen toivonkipinän siitä, että keuhkosiirto voisi sittenkin tulla kysymykseen kohdallani. Itse jouduin jonkin aikaa pohtimaan asiaa... viimekertainen evääminen oli niin katkera kalkki elämässäni, että jouduin tovin miettimään että lähdenkö kokemaan saman uudestaan.... ajatukset kuitenkin veivät siihen suuntaan, että toivo heräsi että jos kuitenkin kaikki olisi vielä mahdollista, että saisin kuin saisinkin siirrännäiset ja uuden ja paremman elämän mahdollisuuden. Nyt olen sitten päättänyt tarttua tähän minulle tarjottuun "valttikorttiin"... toivottavasti kortti on Hertta Ässä, sillä rakastan elämää. 

Hyvät ystävät ! Lupaan pitää jatkossa paremmin päiväkirjaa ja kertoa teille tuoreimmat uutiset. Nyt alkaa henkinen ja fyysinen valmistautuminen. 

Iso Syöte
Polar
Ski Wax Vauhti
Rintamäki
Kiimingin Fysioterapia
Uniqkoru
Galaxo
SYKE ryLahja elämälleELLI