Päiväkirja - päivän polttavaa

22.02.2010
Vancouver 2010

Ensimmäinen viikko talviolympialaisista on nyt takana. Suomi lähti kisoihin rehvakkaasti 12. mitallin toivein... viikko takana ja koossa yksi ainoa hopeinen mitalli. Ja siihen se taitaa jäädäkin ellei sitten totaalista "ryhdinmuutosta" tapahdu. Vaikuttaa siltä, että joidenkin urheilijoiden tavoite ja kisanälkä täyttyi jo vaiheessa jolloin heidät valittiin joukkueeseen.

Mäkihypyssä paineet asetettiin ainostaan Janne Ahosen harteille. Jannen hartiat sen olisikin kestäneet, mutta jalat eivät ja nyt koko muu mäkijoukkue on täysin tyhjänpäällä. Muu joukkue yrittää menestyä huijaamalla pukeutumalla ylisuuriin hyppypukuihin... Alaarvoista toimintaa hyppääjiltä ja valmennusjohdolta. Eikä kyseistä toimintaa voida selittää "harmittavaksi" vahingoksi. Tietoinen valinta !

Matti Hautamäki on löytämässä edellisvuosien tason, mutta ei kantti kestänyt ... seurauksena romahdus. Joukkuemäki on vielä jäljellä ja siitä ei paljonkaan ole odotettavissa, vain muiden maiden totaalinen epäonnistuminen ja Suomen joukkueen täydellinen onnistuminen voisi tuoda Suomelle siitä kaivatun mitallin.

Naisten hiihto oli edellisten arvokisojen myötä se mistä odotettiin paljon, mutta mennyt viikko osoitti, ettei nais hiihtäjätkään ole parhaassa iskussa... viimeinen rutistus puuttuu, luovutetaan aivan liian helposti. Onko uskon puutetta vai mistä moinen alistuminen tapahtuu. Sprinttihiihdossa jokainen nainen Saarista lukuunottamatta luovutti taistelun jo alkumatkasta... Selvästi matkakassista on unohdettu Suomalainen "SISU"... Valituksia ja selityksiä kyllä osataan esittää.

Nais- ja koko kisajoukkueemme voisi ottaa esimerkkiä taisteluhengestä ja tahdosta voittaa Slovenian Petra Majdičista joka neljä kylkiluuta murtuneena taisteli itkien sprinttihiihdon alkueristä, välierien kautta finaaliin ja voitti vielä pronssimitallin. Näin mailmalla tunnettu "Suomalainen Sisu" tunnetaankin kohta "Slovenialaisena Sisuna"                                                                                                                                                                  

Mieshiihdolta en itseasiassa odottanutkaan ihmeitä nuo iänikuiset hokemat elämänsäkunnossa olemisesta ja näyttämisen tahdosta on jo nähty, mutta näin alaarvoista suoritusta en kuitenkaan osannut odottaa... Yhdistelmähiihdossa Jauhojärvi keskeyttää kolmen kilometrin jälkeen, Heikkilä viiden kilometrin jälkeen ja Nousiainen keskeyttää puolimatkassa... tähänkö ollaan tultu, että jopa Uusi-Seelantilaiset ovat parempia hiihtäjiä, kuin Suomalaiset ? No ei nyt ehkä kuitenkaan, mutta he hiihtävät sisukkaasti maaliin asti. Onneksi miesjoukkueessamme oli mukana myös Lari Lehtonen joka ainoana hiihti maaliin saakka. Kyllä taas kerran harmitti katsoa kisaa, kun Ruotsalaiset leikittelivät maalleen kaksi mitallia...    

Pikaluistelussa menestystä ei tullut, mutta joukkueemme voi palata kotimaahan pystypäin. Pikaluistelussa menestyksen ja epäonnistumisen ero on tuhannesosien takana. Erot ovat tosi minimaalisia, joten voimme puhua huonosta tuurista, ettei Suomelle tullut mitallia sieltä.

Jääkiekko joukkueemme koostuu huippuammattilaisista, mutta ei taida sekään riittää menestykseen. Tosin ihmetellä täytyy joukkuevalintoja. Uskon, että joukkueeseen olisi löytynyt ei ehkä yhtä nimekkäitä pelaajia mutta nälkäisempiä kotimaan liigastakin. Suomi voitti näyttävästi alkusarjan ottelut Saksaa ja Valko-Venäjää vastaan, mutta sitten kun vastaan tuli Ruotsi niin eipä sitä näyttävyyttä enää joukkueessamme ollutkaan. Turpaan tuli, että kruunut helisi... seuraavaksi vastaan tulee ilmeisesti Tsekki tai Latvia, joten ihmeitä täytyy tapahtua, että Suomen pelit jatkuvat mitallipeleihin saakka...

Naisten jääkiekkojoukkue voi tietenkin napata hyvällä taistelulla pronssimitallit Ruotsilta jonka he mitä todennäköisemmin kohtaavat pronssiottelussa, mutta sekin vaatii äärimmäistä venymistä joukkueelta.

Taitoluistelun puolelta tosin on vielä mahdollista mitalli napata, mutta sekin on hyvin epätodennäköistä, koska kisat käydään Canadassa ja Amerikan mantereelle halutaan myös jäävän yksi naisten taitoluistelu mitalleista ja pahoin pelkään, että juuri Suomen Kiira Korpi tai Laura Lepistö joutuvat sen heille "luovuttamaan".

Olympiakomitean virallinen mitallitavoitehan oli 12 mitallia ja Juha Mieto rohmusi jopa 13 mitallia. Onneksi Juha Mieto kuitenkin muisti nuo "lökäpöksyt" Lumilautailijat, koska juuri lumilautailija Peetu Piiroinen on tuonut tähänastisen ainoan hopeisen mitallin Suomeen !

Jääkö Peetun mitalli kisojen ainokaiseksi... näin taitaa käydä, ellei sitten joku joukkueemme urheilijoista löydä jostain tuon Sloveniaan kadotetun "Suomalaisen sisun"... tuleva viikko näyttää miten meidän käy...

                                                                                                                                                                                                                                


Arkistoon »

Tänään olen ottanut itsestäni ryhtiliikkeen ja tehnyt "suuren päätöksen" ja samalla päätin kertoa teille tämän hetkiset kuulumiseni.

Kuntoni on heikentynyt huomattavasti sairastettuani toissa talvena keuhkokuumeen. Vuotuiset lenkkikilometrit ovat rapisseet alas reilusta kahdesta tuhannesta kilometristä noin kahteen sataan. Happipullot ovat tulleet mukaan helpottamaan arjessa selvitymistä. No siinä tuli taas marinaa kerrakseen....

Reilu viikko sitten sairastin jälleen yhden keuhkokuumeen ja nyt siitä hyvää vauhtia olen nyt toipumassa. Nämä flunssat käyvät aina vain vaikeammaksi sairastaa... tuntuu, että pienikin flunssa vie mennessään.  

Nyt hiukan siitä tekemästäni "ryhtiliikkeestä" ... kuusi vuotta sitten, kun minulta evättiin keuhkosiirto, päätin silloin taistella tautia vastaan omin keinoin ja menestykkäästi taistelinkin. Kuntoni koheni silmissä, lenkit metsäpoluilla maistuivat ja kilometri toisensa jälkeen jäi taakse. Parhaimillaan kilometrejä kertyi reippaat 2000 vuodessa. Mutta tänä päivänä liikkuminen ei tunnukkaan yhtä hauskalta eikä kilometrejä jää taakse paljonkaan ja arkiaskareista suorituminenkin tekee vaikeaa.

Nyt kuitenkin "valo" on syttynyt ja lääkärit ovat herättäneet uudelleen toivonkipinän siitä, että keuhkosiirto voisi sittenkin tulla kysymykseen kohdallani. Itse jouduin jonkin aikaa pohtimaan asiaa... viimekertainen evääminen oli niin katkera kalkki elämässäni, että jouduin tovin miettimään että lähdenkö kokemaan saman uudestaan.... ajatukset kuitenkin veivät siihen suuntaan, että toivo heräsi että jos kuitenkin kaikki olisi vielä mahdollista, että saisin kuin saisinkin siirrännäiset ja uuden ja paremman elämän mahdollisuuden. Nyt olen sitten päättänyt tarttua tähän minulle tarjottuun "valttikorttiin"... toivottavasti kortti on Hertta Ässä, sillä rakastan elämää. 

Hyvät ystävät ! Lupaan pitää jatkossa paremmin päiväkirjaa ja kertoa teille tuoreimmat uutiset. Nyt alkaa henkinen ja fyysinen valmistautuminen. 

Iso Syöte
Polar
Ski Wax Vauhti
Rintamäki
Kiimingin Fysioterapia
Uniqkoru
Galaxo
SYKE ryLahja elämälleELLI