Päiväkirja - päivän polttavaa

17.08.2009
Paluu arkeen

Nyt on kesän juhlat juhlittu ja paluu arkeen koittanut. Tuore vaimoni lähti aamulla taas töihin ja me Rasmuksen kanssa jäimme kotiin totuttelemaan arkielämän tuulahduksiin. Ulkona sataa tihuttaa vettä, joten lenkillekkään ei ole vielä mitään kiirettä. 

Kesämme oli siis onnistunut paljon reissattiin ympäriinsä ja kierreltiin sukulaistemme juhlissa. Aloitimme Juhannuksena serkkuni 50-vuotis juhlista ja jatkoimme heinäkuun lopulla sukujuhlien merkeissä Ivalossa, sitten olivatkin omat suuret juhlat, joita vietimme kotipaikkakunnallamme Kiimingissä. "Häämatkalle" suuntasimme sitten minne muuallekaan, kuin Ivaloon... sieltä palattuamme juhlistimme Riitan siskon 50-vuotispäiviä Oulussa. Ja olihan vielä Pojan pojan Neon ristiäisetkin eli paljon oli juhlaa ja iloa tarjolla meidän arkeen tänä kesänä...

Ihanasta " Häämatkastamme" Ivalojoen kauniissa maisemissa kerron teille lähipäivinä lisää, oikein kuvien kera ! Reissu onnistui täydellisesti, ilmat olivat kerrassaan mahtavat ,eikä itikoistakaan ollut haittaa. Saimme nauttia helteisistä keleistä lähes koko reissun ajan, mikä Ivalossa on suhteellisen harvinaista vielä elokuussa.

Kauniiden maisemien lisäksi kuvasin matkallamme paljon auringonlaskua joka ilahdutti meitä kauneudellaan. Laitan galleriaan myös muutaman hienon kuvan kuinka aurinko laskee Inarinjärven taakse sekä kuutamosta joka samanaikasesti loisti taivaan vastarannalla. Näistä hienoista hetkistä ja kuvista pääsette nauttimaan lähipäivinä...

 

" vielä on kesää jäljellä..."

 


Arkistoon »

Tänään olen ottanut itsestäni ryhtiliikkeen ja tehnyt "suuren päätöksen" ja samalla päätin kertoa teille tämän hetkiset kuulumiseni.

Kuntoni on heikentynyt huomattavasti sairastettuani toissa talvena keuhkokuumeen. Vuotuiset lenkkikilometrit ovat rapisseet alas reilusta kahdesta tuhannesta kilometristä noin kahteen sataan. Happipullot ovat tulleet mukaan helpottamaan arjessa selvitymistä. No siinä tuli taas marinaa kerrakseen....

Reilu viikko sitten sairastin jälleen yhden keuhkokuumeen ja nyt siitä hyvää vauhtia olen nyt toipumassa. Nämä flunssat käyvät aina vain vaikeammaksi sairastaa... tuntuu, että pienikin flunssa vie mennessään.  

Nyt hiukan siitä tekemästäni "ryhtiliikkeestä" ... kuusi vuotta sitten, kun minulta evättiin keuhkosiirto, päätin silloin taistella tautia vastaan omin keinoin ja menestykkäästi taistelinkin. Kuntoni koheni silmissä, lenkit metsäpoluilla maistuivat ja kilometri toisensa jälkeen jäi taakse. Parhaimillaan kilometrejä kertyi reippaat 2000 vuodessa. Mutta tänä päivänä liikkuminen ei tunnukkaan yhtä hauskalta eikä kilometrejä jää taakse paljonkaan ja arkiaskareista suorituminenkin tekee vaikeaa.

Nyt kuitenkin "valo" on syttynyt ja lääkärit ovat herättäneet uudelleen toivonkipinän siitä, että keuhkosiirto voisi sittenkin tulla kysymykseen kohdallani. Itse jouduin jonkin aikaa pohtimaan asiaa... viimekertainen evääminen oli niin katkera kalkki elämässäni, että jouduin tovin miettimään että lähdenkö kokemaan saman uudestaan.... ajatukset kuitenkin veivät siihen suuntaan, että toivo heräsi että jos kuitenkin kaikki olisi vielä mahdollista, että saisin kuin saisinkin siirrännäiset ja uuden ja paremman elämän mahdollisuuden. Nyt olen sitten päättänyt tarttua tähän minulle tarjottuun "valttikorttiin"... toivottavasti kortti on Hertta Ässä, sillä rakastan elämää. 

Hyvät ystävät ! Lupaan pitää jatkossa paremmin päiväkirjaa ja kertoa teille tuoreimmat uutiset. Nyt alkaa henkinen ja fyysinen valmistautuminen. 

Iso Syöte
Polar
Ski Wax Vauhti
Rintamäki
Kiimingin Fysioterapia
Uniqkoru
Galaxo
SYKE ryLahja elämälleELLI