Päiväkirja - päivän polttavaa

12.03.2009
Tapahtui taas !

Jällen uusi traakinen koulusurma... Nyt vuorossa Saksa. Maa jossa on huomattavasti tiukempi aselainsäädäntö kuin suomessa ja koulu missä veriteko tapahtui oli edistyksellinen, jossa oltiin jo vuosia tehty ennaltaekäisevää työtä vastaavien tapahtumien varalle. Koulukiusaamiseen oli puututtu jo vuosia, mutta mikään ei kuitenkaan estänyt tapahtunutta. Saksan viranomaiset valvovat netissä, löytääkseen sieltä surmatöitä suunnittelevat ja aikovat nuoret, mutta ei sattunut heidän silmään tämän nuoren varoitukset.

Saksan tapahtumat aiheuttavat suomen kouluissakin monenlaisia tunnekuohuja. Haavat revitään auki, ennen kuin ne ovat ehtineet umpeutua. Juuri viikolla suomeen saapui Amerikasta kaksi opiskeliaa, jotka olivat täpärästi selviytyneet heidän koululla tapahtuneesta koulusurmista. Heidän tarkoituksenaan Suomessa on keskustella molempien maiden tapahtumista ja virittää keskustelua ennaltaekäisevistä keinoista.

Mutta missä vika ? Kaikki Suomessa esitetyt keinot olivat Saksassa käytössä, eivätkä siitä huolimatta kyenneet estämään tapahtunutta. Onko yksittäisillä toimenpiteillä vaikutusta ? Riittääkö tiukennettu aselaki ? Riittääkö, että koulukiusaamiseen puututaan ? Riittääkö nuorillle varatut ja lisätyt resurssit mielenterveystyöhön ? Entä panostus koulun ja kodin yhteistyöhön ?

Kaikista toimenpiteistä varmaan on jotain hyötyä, mutta tuskin ne yhteensäkään voivat täysin estää tulevia nuorten tekemiä väkivallantekoja. Ongelmat ovat paljon syvemmällä ja hyvin paljon suuremmat.

Mielestäni suurin syy on yhteiskunnassamme ! Yhteiskunnan arvoissa ! Ja nämä syyt ja arvot ovat hyvin klopaaliset... Yhteiskuntamme ei huomioi tarpeeksi yksiloä, sitä pientä ihmistä joka yrittää rypistellä vallitsevassa arvomaailmassa. Yhteiskuntamme vaatii ihmiseltä aivan liikaa ja kaikki eivät kestä näitä yhteiskunnan asettamia paineita, vaan irtautuu niistä totaalisesti tekemällä jotain tällaista kertoakseen meille, että hänkin oli olemassa. Nyt huomasimme hänet ja tulemmekin muistamaan hänet ja hänen tekonsa pitkään.

Meidän pitäisi herätä välittämään, ennen kuin meidät herätetään ! 

Yhteiskunnassamme pitäisi olla tilaa kaikille. Jokaisen tulisi saada tuntea itsensä tärkeäksi ja kuuluvansa osana yhteisöön.

Mutta ei ! Meillä voi naapuri rauhassa kuolla kotiinsa, emmekä huomaa tapahtunutta vasta kun alamme rappukäytävässä tuntemaan outoa häiritsevää tuoksua. Sitten vasta kysymme, että onkohan naapurille sattunut jotain... reakoimme vasta sitten, kun se häiritsee meitä. 

Me vain huudamme apuun psykologeja ja syytämme aseta ja koulukiusaamista... se on paljon helpompaa hakea syytä toisista, kuin katso peiliin ja kysyä itseltä " Välitänkö minä ?"

" Niin, välitätkö sinä ? Kysy itseltäsi, vain sinä tiedät vastauksen..."

 


Arkistoon »

Tänään olen ottanut itsestäni ryhtiliikkeen ja tehnyt "suuren päätöksen" ja samalla päätin kertoa teille tämän hetkiset kuulumiseni.

Kuntoni on heikentynyt huomattavasti sairastettuani toissa talvena keuhkokuumeen. Vuotuiset lenkkikilometrit ovat rapisseet alas reilusta kahdesta tuhannesta kilometristä noin kahteen sataan. Happipullot ovat tulleet mukaan helpottamaan arjessa selvitymistä. No siinä tuli taas marinaa kerrakseen....

Reilu viikko sitten sairastin jälleen yhden keuhkokuumeen ja nyt siitä hyvää vauhtia olen nyt toipumassa. Nämä flunssat käyvät aina vain vaikeammaksi sairastaa... tuntuu, että pienikin flunssa vie mennessään.  

Nyt hiukan siitä tekemästäni "ryhtiliikkeestä" ... kuusi vuotta sitten, kun minulta evättiin keuhkosiirto, päätin silloin taistella tautia vastaan omin keinoin ja menestykkäästi taistelinkin. Kuntoni koheni silmissä, lenkit metsäpoluilla maistuivat ja kilometri toisensa jälkeen jäi taakse. Parhaimillaan kilometrejä kertyi reippaat 2000 vuodessa. Mutta tänä päivänä liikkuminen ei tunnukkaan yhtä hauskalta eikä kilometrejä jää taakse paljonkaan ja arkiaskareista suorituminenkin tekee vaikeaa.

Nyt kuitenkin "valo" on syttynyt ja lääkärit ovat herättäneet uudelleen toivonkipinän siitä, että keuhkosiirto voisi sittenkin tulla kysymykseen kohdallani. Itse jouduin jonkin aikaa pohtimaan asiaa... viimekertainen evääminen oli niin katkera kalkki elämässäni, että jouduin tovin miettimään että lähdenkö kokemaan saman uudestaan.... ajatukset kuitenkin veivät siihen suuntaan, että toivo heräsi että jos kuitenkin kaikki olisi vielä mahdollista, että saisin kuin saisinkin siirrännäiset ja uuden ja paremman elämän mahdollisuuden. Nyt olen sitten päättänyt tarttua tähän minulle tarjottuun "valttikorttiin"... toivottavasti kortti on Hertta Ässä, sillä rakastan elämää. 

Hyvät ystävät ! Lupaan pitää jatkossa paremmin päiväkirjaa ja kertoa teille tuoreimmat uutiset. Nyt alkaa henkinen ja fyysinen valmistautuminen. 

Iso Syöte
Polar
Ski Wax Vauhti
Rintamäki
Kiimingin Fysioterapia
Uniqkoru
Galaxo
SYKE ryLahja elämälleELLI