Päiväkirja - päivän polttavaa

05.02.2009
Juha Valjakkala - Nikita Fouganthin

Vapaa mieskö !

Pitääpä tästäkin aiheesta kirjoittaa muutama rivi "jorinaa" , onhan minulla kuitenkin usean vuoden kokemus vankilasta vapautuneiden "pikkurikollisten" hoidosta ja auttamisesta, joten kokemuksesta tiedän, että helppoa ei tule olemaan...

Juha Valjakkala "alias" Nikita Fouganthin on nyt vihdoinkin vapaa mies. Vai onko ?

Teoriassa kyllä, mutta käytännössä häntä tullaan seuraamaan kaikkialle minne hän matkaakin. Hänet tunnetaan ja häntä pelätään ja inhotaan. Vapaus ei tule olemaan hänelle helppoa, eikä yhteiskunta tule tekeemään siitä helppoa... hänen "tuomionsa" tulee jatkumaan vielä pitkään. Pääseekö koskaan vapauteen ?

Teko minkä hän Ruotsin matkallaan kaksikymmentä vuotta sitten teki oli järkyttävä "kolmoismurha" ja siitä hän ei pääse koskaan vapaaksi, emmekä me häntä siitä koskaan vapauta. Teko seuraa häntä kaikkialle... Kysymys kuuluukin kuinka hän sen tiedon kanssa kestää... vai nousevatko painajaiset pintaan ?

Pelkästään se että ihminen on istunut kaksikymmentä vuotta vankilassa on pitkä aika "suomen ennätys". Paljon on yhteiskunta muuttunut sinä aikana ja sopeutuminen tähän päivään ei tule sekään olemaan tälle sankarille helppoa ja siihen kun lisätään yhteiskunnan ja hänen itsensä asettamat paineet niin helppoa ei tule hänen elämä vapaudessa olemaan. Tosin kävihän hän "omilla lomillaan" tutustumassa nyky yhteiskuntaan ja nekään tutustumiskäynnit eivät sujuneet kovinkaan hyvin...

Jos pitäisi lyödä vetoa miten hänen siviilissä olo onnistuu, niin en kyllä montaakaan euroa satsaisi siihen, että hän onnistuu. Uskon, että paineet kasvavat hyvinkin pian liian suuriksi ja jotain tapahtuu... toivottavasti ei mitään kauheaa !

Toki toivon, että hän ja hänen vaimonsa löytäisivät paikkansa jostain päin Suomea tai Ulkomailta, jossa he voisivat jatkaa elämäänsä puhtaalta pöydältä ! Mutta jo pelkästään tilastollisesti ei voi kovin pitkää vapaana oloa odottaa.

Mitkä sitten olisi heidän mahdollisuudet ?

Uusi koti jossain missä heidät hyväksytään, työpaikka jossain missä heidät hyväksytään... löytyykö sellaiset ? Pahoin pelkään...

Mitkä ovat heidän riskinsä ?

Nikita löytää paikkansa ja ystävänsä alamaailman syövereistä... siellä hänellä on ystäviä ja siellä hänet tunnetaan ja siellä on hänellä uskottavuutta... Pahoin pelkään, että sieltä löydämme Nikitan hyvinkin pian... toteuttamassa jotain, mitä kenenkään ei pitäisi toteuttaa... No seuraavat tuomiot ovatkin sitten huomattavasti lyhempiä "kakkuja" riippuen tietysti teoista... Ehkä olisi ollut järkevintä toteuttaa se koevapautus aivan kirjaimellisesti ja katsoa turvallisimmin mielin miten käy...

No minä en ole oikea ihminen tuomitsemaan häntä ja onhan hän tuomionsa kärsinyt ja siten vapaa mies ! Toivon hänelle ja hänen vaimolle oikein hyvää alkua uudelle elämälle...

" kuka menneitä muistelee, sitä tikulla silmään..."

 


Arkistoon »

Tänään olen ottanut itsestäni ryhtiliikkeen ja tehnyt "suuren päätöksen" ja samalla päätin kertoa teille tämän hetkiset kuulumiseni.

Kuntoni on heikentynyt huomattavasti sairastettuani toissa talvena keuhkokuumeen. Vuotuiset lenkkikilometrit ovat rapisseet alas reilusta kahdesta tuhannesta kilometristä noin kahteen sataan. Happipullot ovat tulleet mukaan helpottamaan arjessa selvitymistä. No siinä tuli taas marinaa kerrakseen....

Reilu viikko sitten sairastin jälleen yhden keuhkokuumeen ja nyt siitä hyvää vauhtia olen nyt toipumassa. Nämä flunssat käyvät aina vain vaikeammaksi sairastaa... tuntuu, että pienikin flunssa vie mennessään.  

Nyt hiukan siitä tekemästäni "ryhtiliikkeestä" ... kuusi vuotta sitten, kun minulta evättiin keuhkosiirto, päätin silloin taistella tautia vastaan omin keinoin ja menestykkäästi taistelinkin. Kuntoni koheni silmissä, lenkit metsäpoluilla maistuivat ja kilometri toisensa jälkeen jäi taakse. Parhaimillaan kilometrejä kertyi reippaat 2000 vuodessa. Mutta tänä päivänä liikkuminen ei tunnukkaan yhtä hauskalta eikä kilometrejä jää taakse paljonkaan ja arkiaskareista suorituminenkin tekee vaikeaa.

Nyt kuitenkin "valo" on syttynyt ja lääkärit ovat herättäneet uudelleen toivonkipinän siitä, että keuhkosiirto voisi sittenkin tulla kysymykseen kohdallani. Itse jouduin jonkin aikaa pohtimaan asiaa... viimekertainen evääminen oli niin katkera kalkki elämässäni, että jouduin tovin miettimään että lähdenkö kokemaan saman uudestaan.... ajatukset kuitenkin veivät siihen suuntaan, että toivo heräsi että jos kuitenkin kaikki olisi vielä mahdollista, että saisin kuin saisinkin siirrännäiset ja uuden ja paremman elämän mahdollisuuden. Nyt olen sitten päättänyt tarttua tähän minulle tarjottuun "valttikorttiin"... toivottavasti kortti on Hertta Ässä, sillä rakastan elämää. 

Hyvät ystävät ! Lupaan pitää jatkossa paremmin päiväkirjaa ja kertoa teille tuoreimmat uutiset. Nyt alkaa henkinen ja fyysinen valmistautuminen. 

Iso Syöte
Polar
Ski Wax Vauhti
Rintamäki
Kiimingin Fysioterapia
Uniqkoru
Galaxo
SYKE ryLahja elämälleELLI