Päiväkirja - keuhkot pihalle

07.01.2009
"Haaveet vai Jo eletty elämä"

Tieto sairauden pysähdyttävästä voimasta saa meissä usein aikaan outoja asioita ja alamme käyttäytyä "oudosti ja ihmeellisesti" Elämä loppuu - alamme elämään jo elettyä elämää... toiset masentuu, toiset hukuttaa "surunsa" viinaan... minä haaveilen ja toteutan itseäni... taistelen elämäni ja iloni puolesta.

Olisin toki voinut valita toisin ja jäädä "laakereille" lepäämään, tyytyä kohtalooni, mutta onnekseni olin kerinnyt jo aloittaa tämän "Keuhkot Pihalle"-projektini ja saanut siihen joukon tukijoita mukaan ja nyt olen sitten heille sen "velkaa" että jatkan... ja omaksi ilokseni ja edukseni sen mielelläni teen.

Kesällä vielä "harkitsin" hetken, että onko tässä mitään järkeä enää jatkaa... oliko elämäni tosiaan tässä vai vonko vielä tehdä jotain ? Tietenkin voin, jatkan projektiani ja nautin elämästäni juuri niin kuin olin suunnitellutkin...

Onnekseni "tukijoukkoni" on kunnossa... lähelläni on ihmisiä jotka välittää ja tukee sekä kannustaa minua päätöksissäni. En tiedä kuinka kauan projektini jatkuu... sitä ei tiedä kukaan, mutta sen tiedän että jatkan sitä tavalla tai toisella niin kauan kun sydämmeni lyö...  Olen sen teille ja itselleni velkaa.

Menetyvää aktiiviurheilijaa minusta tuskin koskaan tulee sen verran on nuita fyysisiä rajoitteita mutta en lannistu vaan tulen "urheilemaan ja kilpailemaan" omien rajoitteiden puitteissa ja katsotaan sitten mihin se riittää. Sain juuri Lääkärin lausunnon "haittaluokasta" esitettäväksi urheilukilpailujen järjestäjille. Nyt vain sopivia koitoksia odottamaan...

Maaliskuussa olisi ensimmäiseksi tarjolla hiihdon SM-kisat. Yritin toissa talvena hiihtää, mutta keuhkot eivät oikein tykäneet moisesta rasituksesta. Hissun kissun parin sadan metrin pätkissä onnistuin menemään eteen päin. Viime talvena en sitten kokeillut hiihtämistä ollenkaan. Mutta nyt olisi taas tarkoitus yrittää... hankin viime keväänä tukijoukkoni myötäavustuksella uudet välineet hiihtoa varten ja nyt on voiteetkin hankittu, joten mitään estettä eikä aihetta "tekosyille" ole, siis heti kun säät sallii lähden kokeilemaan ja jos hiihtäminen onnistuu edes siedettävästi lähden kisoihin mukaan. Ilmottautumisessa pitää tietysti varmistaa, että heillä on ajanottolaitteissa tunnit mukana... Matkana kun on viisi kilometriä, niin pikaisesti Ojalan laskuopilla lakettuna en siitä hetkessä selviä.

Pysyäkseni todellisuudessa lähden kisoihin vain voittamaan itseni ja saadakseni uusia kokemuksia... tosin olisihan se "menestys" mannaa. Kesäkisoista yleisurheilun puolelta voi löytyä helpommin minun "rajoitteille" sopivia lajeja.

Ja onhan projektini muutakin kuin urheilua, elämyksiä, kokemuksia ja itseni voittamista. Ensi kesänä lähdemme Riitan ja Rasmuksen kanssa kanoottiretkelle ja aikomuksenamme on laskea Ivalonjoki Kutturasta alas Ivaloon. Tarkoituksemme ei ole uhmata vaaraa ja ottaa turhia riskejä koskissa, vaan ohitamme kosket maita myöten. Ivalonjoen kosket ovat nielleet jo liian monta rohkeaa... me kunniotamme retkillämme nöyrästi luonnon voimia ja siirrymme suosiolla sivuun.

Mielessäni pyörii paljonkin "tempauksia" jotka olisi mukava tehdä, mutta pitää tarkoin miettiä mitkä niistä on realistisia ja soveltuu "keuhkottoman" tehtäviksi. Esimerkiksi Karhunkierros olisi kiva käydä patikoimassa, mutta sen pituus askarruttaa... tosin onhan valittavana "pieni karhunkierros" jos matka hirvittää tai sitten jokin muu patikka reissu... Luonnossa tulemme kuitenkin kesäisin viettämään paljon aikaamme, samoillen, meloen tai kalastaen. Pääasia on että on hauskaa ja saadaan kokea jotain ainutlaatuista...

Paljon tosiaan on haaveita ja toiveita vuosiksi eteen päin, joten projektistani taitaa tulla pitkäkestoinen...

Otan mielelläni vinkkejä vastaan sopivista kohteista !

" Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan"

 

 

 


Arkistoon »

Iso Syöte
Polar
Ski Wax Vauhti
Rintamäki
Kiimingin Fysioterapia
Uniqkoru
Galaxo
SYKE ryLahja elämälleELLI