Päiväkirja - keuhkot pihalle

23.05.2008
Piinaviikko

Paluu Meilahdesta alkoi pelonsekavin tuntein. Toisaalta harmitti oma "lapsellinen"käytös ja toisaaltaan suututti kirurgin "kylmä"ammatillinen suhtautuminen minulle niin elintärkeään asiaan. No onneksi otimme Annin vanhimman lapsenlapsemme mukaan Ouluun. Anni siirsi ajatukset ainakin paluumatkan ajaksi osittain muualle. Paluumatkalla alkoi kuitenkin olotila tuntua perin oudolta tuntui,kuin kuume olisi nousemassa ja ajatteli, että jännitys laukeaa. Kotiin päästyämme kuume sitten nousikin suhteellisen korkealle ja Annikin sai vatsataudin.

Siinä me sitten kahdestaan aloimme sairastaan samalla odottelin jännittyneenä viestiä Meilahdesta, sitä ei kuitenkaan maanantaina kuulunut. Tiistaina sitten jo hädissäni soitin Helsinkiin ja tiedustelin asiaa. Eivät kuulemma olleet vielä tehneet päätöstä vaan, kokoontuvat uudelleen tarkastelemaan tilannettani. No minä jatkoin sairasteluani ja lämpökin nousi yli 40 asteen. Siinä minä sitten kuumepotilaana jännitin ja odotin päätöksiä Meilahdesta. Torstaina olin jo sitten sen verran huonossa kunnossa, että soittelin omalle hoitavalle lääkärille. Hän sitten määräsi tulemaan kokeisiin sairaalaosastolle. Perjantai aamuna minä sitten Riitan saatteleman menin osastolle. Olin aika huonoon kuntoon päästänyt itseni, tyhmä kun on. Tulehdusarvotkin huiteli lähes 300 sataa. Keuhkokuumeen olin saanut tuliaiseksi Helsingistä.

Sain minä sitten iloistakin uutista sairaalaan. Olivat lääkärilleni soittaneet Helsingistä ja kertoneet, että suostuvat tekemään keuhkosiirron, vaikkakin siihen liittyy kohonnut riski liittyen selkärankareumaan. Viisi päivää sairaalassa vierähti, kunnes pääsin kotiin toipumaan. Kotiin tultuani Anni ilahdutti lausuen, että " Ukki ei enää holise" olin ilmeisesti kuumeissani hourinut hänen mielestä.


Arkistoon »

Iso Syöte
Polar
Ski Wax Vauhti
Rintamäki
Kiimingin Fysioterapia
Uniqkoru
Galaxo
SYKE ryLahja elämälleELLI