Päiväkirja - keuhkot pihalle

16.10.2008
Miten lähestyn ?

Olen saanut useita viestejä joissa kysytään, miten suhtautua vakavasti sairaaseen ihmiseen tai ystävään ?

Voiko sairaudesta puhua ? Voiko siitä kysyä ?

En tietenkään voi kaikkkien puolesta yleispäteviä vastauksia antaa koska me sairaatkin olemme vain ihmisiä ja sen myötä toiset ovat avoimempia ja toiset vähemmän avoimia. Mutta olen kuullut useilta "kohtalotovereiltani" saman suuntaisia mielipiteitä, mitä nyt esitän.

Minun kanssani voi keskustella sairaudestani ja siitä voi kysellä. Epätietoisuudessahan ei ole mukava olla. Tiedän, että sairasta ihmistä on joskus vaikea lähestyä. Itseänikin joskus pelottaa lähestyä tervettä ihmistä, kun ei tiedä miten hän minuun suhtautuu. Toki aina on hienovaraisuus sallittua. Kannattaa miettiä mitä ja miten kysyy...

Sairaat yleensä haluavat osittain kuulua samaan ystäväväpiiriin, mihin kuuluivat ennen sairastumistaankin. Ainahan se ei tietenkään ole mahdollista. Kaikkein vaikenta sairaalle ihmiselle on, että ystävät vaikenevat ja ovat hiljaa sekä lopulta unohtavat.

Se mikä saa minun "niskakarvat" nousemaan on, että minua ja läheisiäni aletaan sairauteni vuoksi säälimään. Sääli ei ole sitä mitä tarvitsemme silloin, kun kaipaamme ystävää.

Muistathan myös, että sairaan ihmisen ja hänen perheeseensä elämään kuuluu paljon muutakin... kuin vain sairautta. Keskustelemme mielellään myös niistä asioista, joista keskustelimme ennen sairautta.

Toivottavasti vastasin osittain kysymyksiinne. Avoimuus on paras lähestymiskeino myös vaikeissa asioissa.


Arkistoon »

Iso Syöte
Polar
Ski Wax Vauhti
Rintamäki
Kiimingin Fysioterapia
Uniqkoru
Galaxo
SYKE ryLahja elämälleELLI