Päiväkirja - keuhkot pihalle

22.05.2008
Keuhkosiirto ?
Loppuvuodesta 2007 aloimme sitten lääkärini kanssa vakavammin keskustelemaan keuhkojensiirto mahdollisuudesta. Toki olimme siitä jo vuosia aina ohimennen keskustelleet. Ajatus asiasta "hirvitti", mutta mielestäni olin siihen valmis, jos se olisi ainoa vaihtoehto jatkaa maanpäällistä eloa. Joten annoin lääkärille luvan alkaa valmistella asiaa Helsingin suuntaan. Pelko oli tosin suunnaton ja on edelleenkin. Kuten jo aiemmin kerroin sairastavani selkärankareumaa, niin se aiheuttaa kohdallani kohonnutta riskiä siirtoleikkausta ajatellen. Tästä johtuen minun olisi käytävä mutka Meilahdessa tutkimuksissa tai lähinnä kirurgin nähtävillä pelkästään sen vuoksi, että kirurgit näkevät voidaanko minua ylipäätänsäkään leikata. Jäin sitten odottelemaan aikaa Meilahden sairaalaan. Odotusaika oli hermoja raastava ja pelkoja täynnä " tähänkö tämä sitten päättyy" Helmikuussa tuli sitten tieto, että minun pitäisi olla Meilahdessa 7.3 tutkimuksissa. Pelonsekavin tuntein lähdimme Riitan kanssa kohti Helsinkiä. Saavuimme sinne sovitusti jo torstai iltana. Henkilökunta teki alustavia tutkimuksia enne kirurgin tutkimusta. Perjantai päivänä olin jo pelosta niin sekaisin, että annoin ylen. Vihdoin iltapäivällä neljän jälkeen kirurgi saapui minua tutkimaan. Siinä minun piti sitten kääntyillä ja vääntyillä eri asentoihin, hengitellä sisään ja ulos. Kirurgi oli empivän näköinen, näkymä ei ollut selvästikään hänen mieleen. Hän sanoikin, ettei taida onnistua, ettei rintakehä liikkuisi hänen mielestään riittävästi. Olin paniikissa tuntui, että sekoan ja aloin siinä jo melkein kiukuttelemaan, että "ei, ei katsokaa vielä olen juuri tullut isoisäksi ja että minulla on neljä lastenlasta ja haluan nähdä heidän varttuvan isoiksi"  Koitin vakuutta kirurgille, että olen sitkeää tekoa, kyllä minä siitä leikkauksesta selviän. Sitten kirurgi kuitenkin oli näkevinään jonkinlaista liikehdintää rintakehälläni ja tuumasi, että ehkä se sittenkin on mahdollista. Siinä vaiheessa tuntui, että lyhistyisin siihen paikkaan olin aivan hiestä märkänä ja vähän häpeissänikin, että miten minä nyt tuolla lailla reagoin. Mutta näin jälkeen päin ajateltuna olihan siinä kyse elämästä ja kuolemasta. Lopuksi kirurgi sanoi, että maanantaina olisi kokous, jossa lopullinen päätös tehtäisiin ja kätteli minut toivottaen hyvää kotimatkaa. Ilmoittelevat sitten maanantaina päätöksestä.

Arkistoon »

Iso Syöte
Polar
Ski Wax Vauhti
Rintamäki
Kiimingin Fysioterapia
Uniqkoru
Galaxo
SYKE ryLahja elämälleELLI