Päiväkirja - keuhkot pihalle

25.08.2008
Viikko "shokissa"

Sain viime viikon tiistaina puhelinsoiton Meilahden sairaalasta. Nyt se on sitten ohi !

Ei tarvitse enää jännittää pääsenkö siirtoleikkaukseen ja saanko uuden mahdollisuuden. En pääse. Viikko on mennyt sumussa... ajatukset ovat vaihtuneet katkeruudesta, hätään ja pelkoon. Ei oikein pysty vielä käsittämään ajatusta, että nyt kaikki on ohi.

Vai onko sittenkään ? Ehkä se onkin oikea ratkaisu ? Varmaan tälläkin päätöksellä on merkityksensä ? Näin ajatukset heittelevät laidasta laitaan. Onko elämäni nyt ohi vai vieläkö löydän sen ? Tiedän että löydän. Olen siitä aivan varma. Aika parantaa haavat sanotaan. Nyt vain tuntuu niin vaikealta hyväksyä päätös ja jatkaa eteen päin. Mutta tiedän kokemuksesta, että elämä jatkuu ja että sen kulku muuttuu ehkä hiukan vaikeammaksi tai sitäkään ei voi tietää. Olisihan siirtoleikkaus kohdallani voinut epäonnistuakin, mutta sitä nyt emme saa tietää. Nyt pitää vain koota palikat uudelleen ja jatkaa eteen päin näillä eväin.

Nyt tosiaan olen vielä sen verran sekaisin kaikesta, etten vielä pysty edes mielikuvissani hahmottamaan tulevaisuutta. Mutta rakkaat ihmiset ympärilläni pysyy tapahtui sitten mitä tahansa ja niiden avulla jaksan taas nousta ja jatkaa eteen päin.

Olen projektissani saavuttanut jo paljon ja aion jatkaa sitä. Elinsiirtourheilu nyt kuitenkin jää pois tai ainakin muuttuu joksikin muuksi. Liikunnasta on tullut minulle jokapäiväinen tapahtuma ja tulen sitä jatkamaan. Haasteet ja tavoitteet muuttuvat ehkä vaikeammiksi toteuttaa, mutta sehän lisää vain projektini haasteellisuutta.

Varmaan viikon parin päästä voin jo selkeämmin ajatella tapahtunutta ja pystyn myös siirtämään ajatukseni tulevaisuuteen. Nyt se vain tuntuu niin vaikealta, kun sitä oli ladannut kaikki toiveet ja haaveet keuhkojen siirtoon ja sen myötä saatuun uuteen mahdollisuuteen. Nyt pitää vain rauhassa iteä,itkut ja hyväksyä tehty päätös ja ymmärtää se, että se kuitenkin tehtiin minun parhaaksi, kuten lääkärit sanoivat. Ja kyllä minä sen sisimmässäni näin ymmärränkin. Ovathan lääkärit meitä varten, pelastamassa ihmishenkiä. Vaikka se ei nyt siltä tunnukkaan.

Mutta elämä jatkuu ja niin myös projektini.

Oulu liikkeelle tapahtuma lähestyy ja sinne mennään..... palaan pian kertomaan ajatuksiani, kunhan saan niihin hiukan selkeyttä ja pyydän anteeksi jos tämän kertainen teksti on vaikea lukuista ja sekavaa, mutta se johtuu vain siitä, että ajatukseni harhailee nyt tilapäisesti..... sekasorron ja toivon välimaastossa.

 


Arkistoon »

Iso Syöte
Polar
Ski Wax Vauhti
Rintamäki
Kiimingin Fysioterapia
Uniqkoru
Galaxo
SYKE ryLahja elämälleELLI