Päiväkirja - keuhkot pihalle

13.07.2015
LAHJA ELÄMÄLLE

Lahja Elämälle

Vihdoinkin rakkaat ystävät  !

Runsaiden ilon ja surun kyyneleiden jälkeen siirtoselvittelyt Helsingin Meilahdessa päättyivät ilon kyyneliin…

Huhtikuussa kävin Meilahdessa viikon kestävässä sirtoselvittelyssä, silloin vielä kaikki näytti valoisalta. Vihreää valoa vilkuteltiin ja pikkuhiljaa aloin itsekin jälleen uskomaan. Halusivat kuitenkin vielä tehdä tarkemman sydäntutkimuksen sekä tutkia munuaisten toiminnan. Nämä tutkimukset päätettiin kuitenkin tehdä Oulussa, joten palasimme toiveikkaana kotiin. Oulussa sitten tutkittiin munuaisten toiminta, eikä siinä ilmennyt mitään poikkeavaa. Sydäntutkimukseen sainkin yllättäen kutsun takaisin Helsinkiin….  halusivat ilmeisesti tehdä tutkimuksen siellä paikallisten ja osallisten lääkäreiden myötävaikutuksella, mikä tuntuikin järkevältä.

Toukokuun lopulla siis matkustimma takaisin Helsinkiin… sydäntutkimukset tehtiin ja ilokseni mitään keuhkonsiirtoa estävää ei ilmenny. Samalla käynnillä kokoontui viikottainen elinsiirtotiimi pohtimaan ja päättämään meidän elinsiirtoa odottavien potilaiden kohtaloa. Ryhmä kokoontui juuri Tiistaina meidän kotiinpaluu päivänä ja sovimmekin keuhkolääkärin kanssa, että jäämme paikanpäälle odottamaan ”tuomiota”….

Iltapäivällä lääkäri sitten tulikin sovitusti kertomaan uutisen.. heti ovelta näin lääkärin ilmeestä mikä kohta kuulemani vastaus olisi….. Minut hyväksyttiin siirtojonoon !!!  Voi sitä tunnetta…. viidentoista vuoden tuska, pelko, toivo jalukuisat pettymykset haihtuivat mielestä ja ilonkyyneleet tulvivat silmistäni, riemulla ei ollut rajoja. Paluumatkalle lähdimme iloiten hymyssä suin… elin yhtä elämäni onnellisinta hetkeä.  Helsinkiin jäivät vielä lääkärit pohtimaan, että korjaavatko tuon minun ongelmallisen ruokatorven ennen vai jälkeen keuhkonsiirron… se ei kuitenkaan ollut enää siirron esteenä.

Koitti arki johon heräsimme onnellisina kotonamme Oulussa… sitten iltapäivällä tuli puhelu Meilahdesta… siirtoa ei voidakkaan ilmeisesti tehdä juuri tuon ruokatorven vuoksi. Elämä romahti jälleen. Soittava keuhkolääkäri selitti puhelimessa faktat…. lääkäri kuitenkin antoi vielä pienen toivonkipinän elää, sanoen että leikkaava kirurki Hämmäinen joka oli kasotusten jo edellisellä käynnillä luvannut leikkauksen tehdä.. ei ollut viimeisessä kokoukessa matkassa. Keuhkolääkäri sanoi, että seuraavan kerran Hämmäinen olisi paikalla Juhannuksen jälkeisellä viikolla ja siinä kokouksessa tilanteeni otettaisiin vielä kerran esille ja hämmäinen saisi myös mahdollisuuden sanoa kantansa. Siis edessä oli kuukausi jännittävää epätietoisuutta…

Kuukausi olikin tuskaa ju surun kyyneleitä täynnä… sydämeni itki verta, mutta niin kuitenkin jaksoin odottaa kuukauden. Kokouspäivänä tiistaina ei kuulunut soittoa, ajattelin jo, etteikö Meilahden kokoisesta sairaalasta löydy sen verran rohkeaa henkilöä jotta minäkin saisin tiedon päätöksestä. Keskiviikkona soi puhelin…. elinsiirtokoordinaattori soittaa ja kertoo, että lopullinen päätös on tehty ja minut on hyväksytty siirtolistalle… Eli saan sittenkin sen suurimman lahjan minkä ihminen voi toselle antaa…. LAHJA ELÄMÄLLE

Nyt kun, jonkin aikaa on kulunut tuosta elämäni mullistavasta puhelusta, voin todeta että TOIVON kanssa on huomattavasti helpompi elää… synkät ajatukset ovat muuttuneet iloisemmiksi tulevaisuutta suunnitteleviksi ajatuksiksi, voisin jopa sanoa että elämä hymyilee…

Nyt sitten laukut pakattuina odotellaan sitä H-hetkeä jolloin kutsu siirtoon tulee… toivomus on, että jatkossakin kaikki menisi hyvin ja miksikäs ei menisi…

Kiitos teille kaikille jotka olette olleet näiden vuosien aikana mukana ja seuranneet sivustoni tapahtumia ja kuulumisiani… sivusto jatkuu toki edelleen ja voitte seurata miten äijän lopulta käy.


Arkistoon »

Iso Syöte
Polar
Ski Wax Vauhti
Rintamäki
Kiimingin Fysioterapia
Uniqkoru
Galaxo
SYKE ryLahja elämälleELLI