Päiväkirja - keuhkot pihalle

06.03.2012
Vuodet vierivät

Vuodet vierivät

 

Niin siitä taas ehti vierähtää aikaa, ehkä kohtuuttomankin kauan kun viimeksi blogiani päivitin kirjoituksillani. Onneksi blogiani säännöllisesti lukeva henkilö "muistutti" minua laiskuudestani... Tässä teille siis hiukan tuoretta luettavaa ja tämän hetken kuulumisia...

 

Täytän lähiaikoina 50 vuotta ja olen "elämäni kunnossa" ainakin siltä tuntuu...

Yli kolmekymmentä vuotta olen sairastanut selkärankareumaa ja kylkiäisenä sain tämän fibroosin reilut kymmen vuotta sitten. Siitäkin on jo kulunut lähes neljä vuotta, kun minulta evättiin keuhkosiirto, vedoten velttoon ruokatorveen. Nyt kuitenkin olen saanut uuden kannanoton siirtoa silmällä pitäen. Meilahdessa olivat nyt neljä vuotta "viisaampina ja kokeneempina" sitä mieltä, että ottavat minut uudelleen arviointiin tilanteen vaatiessa. Eli eivät enää pois suljekkaan siirron mahdollisuutta. Tekniikka ja lääketiede on mennyt aimoharppauksen eteenpäin, joten saattaa hyvinkin olla mahdollista että siirto olisikin kohdallani mahdollista. Loistava uutinen !

 

En kuitenkaan tuudittaudu tietoon vaan olen hyvin realistinen enkä toisaalta halua pettyä niin rankasti kuin neljä vuotta sitten. Vaan jatkan valitsemallani tiellä eli lenkkipoluilla... jatkan päivän kerrallaan huomista kohti sen kummemmin ajattelematta lääketieteen tarjoamia mahdollisuuksia.

 

Neljä vuotta sitten aloitin liikunnan "tosi mielessä" ja täytyy nyt todeta, että olen tänä päivänä huomattavasti paremmassa kunnossa kuin silloin. Jatkan siis näillä eväillä ja katson mihin se riittää... liikunnasta on tullut jo melkein elämäntapa. Siihen kun lisätään vielä ruokailutottumuksien muuttaminen jonka olen myös vaimoni "avustuksella" eli pienellä suostuttamisella saanut aikaiseksi, olen tilanteeseeni erittäin tyytyväinen. Oisko lienee hedelmien, vihannesten ja marjojen tulo ruokavaliooni tuonut tullessaan ilmiön, että pienet flunssat ovat kiertäneet minut kaukaa tämän talven aikana. Nyt toki pitää koputtaa puuta... kun on tuo infulenssa aalto pahimmillaan.

 

Toki "tauti" on taustalla kokoajan ei se sieltä mihinkään ole kadonnut, mutta minkäänlaista rajua muutosta huonompaan ei näiden neljän vuoden aikana ole tapahtunut. Hoitava lääkärini tosin sanoi, että tuloksiin nähden minun ei pitäisi olla näin hyvässä kunnossa. Näinhän se on tulokset eivät aina vastaa todellisuutta... urheilijatkin joutuvat usein pettymään suoritukseensa vaikka testitulokset olisivatkin luvanneet parempaa. Minulla se on onnekseni toisinpäin...

 

Lähden siis toiveikkain ja iloisin mielin kohti seuraavia kymmeniä, kohti 60 vuoden ikää. Olen ilmeisesti löytänyt oikean "reseptin" siihen, että saavutan tuon seuraavankin vuosikymmenen ja onhan minulla sitten vielä ehkä mahdollisuus siihen "valttikorttiin" minkä ne sieltä Meilahdesta tarjosivat jos hätä tulee....  ELI ILOISIN JA LUOTTAVAISIN MIELIN KOHTI HUOMISTA, KOHTI PAREMPAA !!!


Arkistoon »

Iso Syöte
Polar
Ski Wax Vauhti
Rintamäki
Kiimingin Fysioterapia
Uniqkoru
Galaxo
SYKE ryLahja elämälleELLI