Päiväkirja - keuhkot pihalle

14.07.2011
” Lisäpotkua Hospitaalista ”

Olen käynyt henkistä ja fyysistä taistelua terveyteni eteen nyt reilut kolme vuotta. Kolmeen vuoteen mahtuu paljon hikeä ja kyyneleitä, pettymyksiä ja ilonaiheita. Sairauteni siis tuo riivatun keuhko fibroosi on pysytellyt tuona aikana suhteellisen rauhallisena, joten olen voinut kuntoilla ja lenkkeillä suhteellisen säännöllisesti, vain pienet flunssat ja keuhkokuumeet ovat järjestäneet lyhkäisiä taukoja. Fyysinen kuntoni on pysytellyt pitkään ”hyvänä” olosuhteisiin nähden.

Kolme vuotta sitten, kun minulle tehtiin arviotutkimuksia keuhkosiirtoa varten, tuolloin todettiin minulla sepelvaltimotauti ja 60 % ahtaumat. Pallolaajennuksesta tuolloin luovuttiin, mahdollisen keuhkosiirron vuoksi. Olisivat tehneet valtimoiden rempan samassa operaatiossa. No keuhkosiirtoa ei sitten tullutkaan ja jouduin luomaan oman ”taistelustrategian”  ja päätin tuolloin alkaa säännöllisen liikunnan harrastamisen ja päätös oli varmaan oikea. En uskalla edes arvuutella missä olisin nyt tai mikä olisi tilanteeni ilman tuota päätöstä.

Aloin kirjaamaan lenkillä taakse jättämäni kilometrit ylös Lokakuussa 2008 ja nyt takana on himpun alle 5000 kilometriä. Elokuun alussa viimeistään tuo haamuraja saavutetaan. Näihin kilometreihin sisältyy paljon ihania luontoretkiä paljon nähtävyyksiä Suomen luonnosta. Olemme käyneet rakkaan vaimoni kanssa paikoissa joissa tuskin olisimme ilman sairauttani edes käyneet. Nyt kuitenkin näistä luonnon kauniista kohteista on tullut meille ”tavoitteita ja haasteita” Muistan tuskaiset retket Kultalaan ja Kiilopään huipulle… retket ja etapit joiden saavuttamisesta olen saanut lisäpotkua liikuntaani. Tässä tapauksessa ”Nälkä kasvaa syödessä” terveellisessä muodossa.

Kaikesta huolimatta noin kuukausi sitten laskeutui varjo ylleni… heräsin kesäiseen aamuun ja tapani mukaan kävimme Rasmus-koirani kanssa aamulenkin ja mitäs kummaa en jaksanut… en jaksanut kävellä, kuin muutaman sata metriä ja minun täytyi vetää happea tosissaan. Iltalenkki samoin… Kuntoni oli romahtanut täysin, lenkkipolusta muodostui huojuva riippusilta… minua huimasi. Ajattelin, että tämä on jotain ohimenevää, ehkä jotain helteistä johtuvaa heikkoutta ? Ei tilanteeni ei mennytkään ohi askel vain muuttui yhä raskaammaksi ja liikkuminen kotonakin alkoi tuntua tuskaiselta…

Soitin viimein hoitavalle lääkärilleni Yliopistolliseen sairaalaan täällä Oulussa. Häneltä tiedustelin syytä olotilani äkkinäiseen muutokseen. Kerroin oireistani ja tunteistani. Lääkärini ei uskonut tilanteen johtuvan keuhkoista, joten hän kehotti menemään terveyskeskukseen otattamaan sydänfilmin ja tarvittavat verikokeet. Näin myös tein ja hyvä, että tein… Kiimingin terveyskeskuksesta minut siirrettiin sitten Oysiin ja sain siellä tutkimusten jälkeen ”ensiapua” oireisiini. Sain lääkitykseksi pitkäkestoisen Nitron ja lähetteen sydämen lisätutkimuksiin.

Viikonpäästä tulikin jo aika sepelvaltimoiden varjoainekuvaukseen. Tuossa tutkimuksessa minulle tehtiin sitten vihdoin se pallolaajennus jota jo silloin kolme vuotta sitten suunniteltiin. Heti toimenpiteen jälkeen tunsin kuinka happi virtasi, mutta jotenkin se tuntui liian hyvältä ollakseen totta ja ajattelin tunteen olevan mielikuvituksen aikaansaannosta. Nyt viikko toimenpiteen jälkeen tunne on edelleen sama, joten ei se ollutkaan mielikuvitusta eikä liioin toiveajatteluakaan. Happi tosiaan kulkee ja jalka nousee aivan eri tahtiin kuin ennen.

Nyt olo tuntuu hiukan ”leikkisän katkeralta”, miksi pallolaajennusta ei tehty silloin kolme vuotta sitten ? Miksi jouduin sinnittelemään, joskus jopa hammasta purren lenkkeilemään, kun se nyt laajennuksen jälkeen on näin paljon helpompaa ? No mitään katastrofia ei päässyt syntymään, siis parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Nyt kuitenkin lenkkeily maistuu taas hyvältä ja uskon, että eteenpäin taas mennään… kunto nousee ja askel ja matkat pitenee. Ei ne suinkaan turhia kilometrejä olleet nuo kolmen vuoden aikana saavutetutkaan… On siinä sisu kasvanut ja kuntokin kohentunut. Mutta mitäs tästä opittiin ? Jos lukiessanne tätä kirjoitusta tunnette, että myös teillä liikkuminen ei suju aivan vaivattomasti ja tunnette ahdistusta ja hengästytte helposti, niin ottakaapa huomioon, että olisiko sepelvaltimoissanne hiukan korjattavaa… olette sitten perusterveitä tai sairaita. Kannattaa tutkituttaa ajoissa ja toimenpide on helppo ja yksinkertainen. Apu tosin valtava !

Toivotan kaikille hyvää kesää ja lenkkeily intoa !


Arkistoon »

Iso Syöte
Polar
Ski Wax Vauhti
Rintamäki
Kiimingin Fysioterapia
Uniqkoru
Galaxo
SYKE ryLahja elämälleELLI